Khyberin sola

Legendaarinen Khyberin sola ja Afganistanin raja.

 

Olen nähnyt Afganistanin. Toki turvallisen matkan päästä. Kukkulalta on mukava vilkuilla alaviistoon. Vasemmalla kallion laella on iso numero 1, toisessa suunnassa karussa maisemassa näkyy kakkonen. Numerot ilmaisevat rajalinjan. Niiden välissä laakson pohjalla odottaa pitkä jono rekkoja.

Paikka on Khyberin sola. Tästä ovat kulkeneet Aleksanteri Suuren joukot ja aikansa mongolivalloittajat. Tämä on vuosituhantinen reitti Keski-Aasian ja Intian niemimaan välillä. Tätä reittiä kamelikaravaanarit kuljettivat kauppatavaroitaan.

Ja tätä reittiä varmaankin kulkevat talibanien aseet ja sotajoukot.

Khyberin solalle ei ihan niin vain pääse, mutta toisaalta sinne saa luvan helposti. Sola kuuluu heimojen alueeseen, joten mukana pitää olla aseistettu vartija. Matkaan lähti vartija, joka oli ajanut aamulla partansa. Sisistyneesti käyttäytyvä mies puhui hyvää englantia ja opasti tarvittaessa., kuten "tämän linnoituksen sikhit rakensivat valtakuntansa länsirajalle 1823" tai "älä ota valokuvaa siitä, se ei ole kiinnostava".

Tien varrella oli kyltti "Khyber rifles welcome you to Khyber Pass". Tunsin itseni tervetulleeksi.

Toissayönä hotellini ilmastointilaite meni rikki. Valitin siitä aamulla respaan, ja pyysin heitä korjaamaan vian. Lupasivat.

Palasin iltapäivällä hikisenä. Päivälämpötila on siinä 35 asteen paikkeilla ja kosteusprosentti korkealla. Nautin jo etukäteen ilmastoinnin viileydestä.

Autokuski ja turvamies.

Matkalla Kyberin solassa.

Mutta perskeles, rikki on, huomaan. Respaan. Lupasivat korjata.

Pian tuli huoneeseeni mies, joka kokeili ilmastointia. "Rikki on", sanoi. Niinpä, mietin hikisenä.

Meni puoli tuntia ja tuli toinen mies, totesi saman. Niinpä. Vielä vartti. Ja johan hurahti käyntiin, kun paikallinen sähkömies sai vauhtia masiinaan.

Pakistanissa törmää välillä kummallisiin ihmisiin. Kävelin Peshawarissa kohti majapaikkaa, kun vastaantuleva auto hidasti kohdallani.

"Mitä mieltä olet, eikö naiseni puku olekin kaunis", huikkasi autoa kuljettanut nuorimies. Katsoin hänen vieressään hymyilevää naista, kaunista naista. "Naisesi puku on erittäin kaunis", sanoin. "Kiitos", vastasi mies ja kätteli minua. Nainenkin hymyili kauniisti. Kauniissa puvussaan. He jatkoivat eteenpäin.

Kului viisi minuuttia. Takanani hidasti auto, josta tunnistin saman pariskunnan.

Mies pysäytti autonsa ja nousi juttelemaan. "Mistä maasta olet? Päätimme juuri että matkustamme tyttöystäväni kanssa siihen maahan, josta sinä tulet". Kerroin mistä olen, jolloin mies jälleen kiitti. Nainen vilkutti iloisesti autostaan.

Eli jos näette onnellisen näköisen pakistanilaisen pariskunnan Suomssa, niin tiedätte keitä he ovat.

Huoltohommia.

Peshawarin liikennettä.

Nuoriso.