Panaman kanava ja vihreät kunnaat

Näyttäisi olevan suurta urheilujuhlan tuntua. Väkijoukko tungeksii katsomoista eturiviin ja kamerat osoittavat etuviistoon.

Jopa selostus toimii: seuraava alus jatkaa matkaansa kohti Japania.

Olen Mirafloresissa, Panaman kanavalla, ja katselen laivoja.

Sulkuportti on laivan takana suljettu, ja alus alkaa pikkuhiljaa vajota, mutta onneksi samaan tahtiin laskee myös veden pinta.

Rahtilaivojen hidasta etenemistä on yllättävän hypnoottista seurata. Alusten molemmin puolin kulkevat kiskot. Kummallakin puolella on kolme eräänlaista veturia, joista kulkevat vaijerit kanavan alukseen.

Kanava näyttää yllättävän kapealta, eikä aluksen laitojen ja altaan reunan väliin kovin paljon tyhjää tilaa jääkään.

Vasemmassa altaassa vesi on jo laskettu ja alus pääsee pian jatkamaan matkaa. Taaemman aluksen altaan vesi on yhä korkealla.

Kanava kulkee aivan Panama Cityn kupeessa. Kaupunki on hämmentävä sekoitus kurjuutta ja loistokkuutta. Tunnelma on karibialainen verrattuna matkani lattarimeininkiin.

Panaman pilvenpiirtäjämaisema on vähän yllättävä.

Toisenlaiseen Panamaan tutustuin Boquetessa, lähellä Costa Rican rajaa.

Vuoristokylän ovat löytäneet sekä yhdysvaltalaiseläkeläiset että eurooppalaiset reppureissaajat.

Kylän ympärillä nousee kukkuloita, joiden rinteillä näkyy loisteliaita taloja. Etäämpänä riittää puhdasta, vihreää luontoa.

Ensin mainitut ovat eläkeläisten reviiriä, jälkimmäisessä tapaa nuorempaa reissukansaa.

Vihreyttä läntisen Panaman ylängöillä.

Tarina päättyy tällä kertaa näihin maisemiin. Jatkoa toivottavasti joskus seuraa.

1968:n jälkien perässä

Vuosi 1968 muistetaan maailmalla poliittisesta liikehdinnästä ja väkivallanteoista.

Costa Ricassa oli myös rajua liikehdintää ja väkivaltaista purkautumista. Siihen asti nukkunut tulivuori Arenal yllättäen syöksi sisuksiaan rajusti ja odottamattomasti heinäkuisena maanantaiaamuna.

Kolme kylää tuhoutui kokonaan ja lähes sata asukasta kuoli.

Vaellusreitistö on saanut nimensä suuresta purkauksesta.

Alueelle purkaus oli hirvittävä onnettomuus, mutta toisaalta ilman sitä minäkään en nyt täällä olisi. Laava valui tulivuoren sisuksista aina vuoteen 2010, ja sitä tultiin ihmettelemään ympäri maailmaa.

Tuhoutuneet kylät olivat Arenalvuoren länsipuolella. Itäpuolella sijainnut pieni La Fortuna oli nimensä mukaisesti onnekas ja selviytyi purkauksista vahingoittumattomana. La Fortuna alkoi kerätä uteliaita turisteja ympäri maailmaa, ja sinne alkoi nousta nopeasti ravintoloita ja hotelleja.

Laava ei enää virtaa, mutta paikka on kaunis. Tuliperäistä kuohuntaa on edelleen runsaasti maankuoren alla, ja alueella on useita kuumia lähteitä ja niiden ympärille nousseita luksuskylpylöitä.

Tabaconin kuumien lähteiden paikalla sijainnut kylä jäi laavavirtojen alle 1968.

Guatemalan, Hondurasin ja Nicaraguan jälkeen hintojakin voi taas taivastella, eikä listahintoihinkaan ole luottamista. Paremmissa ravintoloissa ruokalistan hintaan lisätään vielä 15 prosentin vero ja sen päälle kymmenen prosentin palvelumaksu. Suomen hinnoissa aletaan olla, paitsi olut sentään on edullista.

Ravintolat ovat kylläkin sympaattisia ulkotiloja, kuin terassilla koko ajan oltaisiin. Katto sentään tarvitaan auringon porotusta suojaamaan, mutta seinillä ravintoloissa ei ole mitään tekoa.

Mutta ei kun vuorimaisemia katsastamaan.

Tulivuoren huipulle ei pääse mutta rinteillä on polkuja, joista voi ihailla läheistä huippua sekä järveä. Siellä voi myös ihmetellä laavakiveä. Maisema on välillä kuin kuun pinnalta.

Polut ovat paikoin karuja mutta pääasiassa ne kiemurtelevat sademetsän suojassa.

Maisema Arenaljärvelle on kaunis.

Yksi La Fortunan vetonauloista on iso vesiputous, josta vettäkin syöksyy sen verran vauhdikkaasti, että samanlaista suihkukuvaa ei saa kuin mitä Ometepen saaresta sai.

Putouksen juureen on vesi kaivertanut altaan, jossa saa uida varoen ettei vesimassojen imu ala hallita liikaa. Kylmä vesi on kyl piristävää. Täällä nimittäin on hiki melkein koko ajan.

Fortunaputous kaukaa...

...ja läheltä.

Putouksen juurella vesi on kalaisaa.

Arenalin alueella autoton on välillä ihmeissään. Busseja kulkee harvakseen. Niinpä maantie tuli tutuksi myös jalkamiehen vinkkelistä, ja rehevää seutua täällä on.

Tällä tiellä voi tulla ahdasta jos pitäisi väistää autoa.

Tarkemmin sanoen busseja kulkee vähän väliä mutta ne kuljettavat turistiryhmiä tai kylpyläasiakkaita hotellin ja kuumien lähteiden väliä.