Panaman kanava ja vihreät kunnaat

Näyttäisi olevan suurta urheilujuhlan tuntua. Väkijoukko tungeksii katsomoista eturiviin ja kamerat osoittavat etuviistoon.

Jopa selostus toimii: seuraava alus jatkaa matkaansa kohti Japania.

Olen Mirafloresissa, Panaman kanavalla, ja katselen laivoja.

Sulkuportti on laivan takana suljettu, ja alus alkaa pikkuhiljaa vajota, mutta onneksi samaan tahtiin laskee myös veden pinta.

Rahtilaivojen hidasta etenemistä on yllättävän hypnoottista seurata. Alusten molemmin puolin kulkevat kiskot. Kummallakin puolella on kolme eräänlaista veturia, joista kulkevat vaijerit kanavan alukseen.

Kanava näyttää yllättävän kapealta, eikä aluksen laitojen ja altaan reunan väliin kovin paljon tyhjää tilaa jääkään.

Vasemmassa altaassa vesi on jo laskettu ja alus pääsee pian jatkamaan matkaa. Taaemman aluksen altaan vesi on yhä korkealla.

Kanava kulkee aivan Panama Cityn kupeessa. Kaupunki on hämmentävä sekoitus kurjuutta ja loistokkuutta. Tunnelma on karibialainen verrattuna matkani lattarimeininkiin.

Panaman pilvenpiirtäjämaisema on vähän yllättävä.

Toisenlaiseen Panamaan tutustuin Boquetessa, lähellä Costa Rican rajaa.

Vuoristokylän ovat löytäneet sekä yhdysvaltalaiseläkeläiset että eurooppalaiset reppureissaajat.

Kylän ympärillä nousee kukkuloita, joiden rinteillä näkyy loisteliaita taloja. Etäämpänä riittää puhdasta, vihreää luontoa.

Ensin mainitut ovat eläkeläisten reviiriä, jälkimmäisessä tapaa nuorempaa reissukansaa.

Vihreyttä läntisen Panaman ylängöillä.

Tarina päättyy tällä kertaa näihin maisemiin. Jatkoa toivottavasti joskus seuraa.