Pian eteeni avautui järvenselkää laajalti. Vasemmalla etualalla niemen kärjessä pieni kukkula, isommat vuoret taustalla Ruandan puolella usvaan verhottuina.

 

Edessäni oleva ruma betoninen katto pilasi maisemaa, joten kiipesin laavakivistä rakennetulle muurille. Napsin muutaman valokuvan.

 

Tätä kuvaa ottaessani poliisipartio pidätti minut ja vei kuulusteltavaksi kuvan niemellä sijaitsevaan toimistoonsa. Tiedä sitten olivatko oikeita poliiseja vaiko huijareita bisnestä tekemässä.

 

Taakseni pysähtyi pari tyyppia moottoripyorillä. Hyppäsin alas ja sanoin bonjour.

 

Näytä paperisi! Missä on lupa!? Mikä lupa? Ei tässä saa kuvata! Okei, tuhoan kuvan. Näytä kamera!

 

Mies veti kameran kädestäni. Selittelin: turist. Missä paperit!? Tule mukaan!

 

Pyörän selässä jatkettiin eteenpäin, juuri sinne niemen kärjen viereen. Toimistolle. Paha rikos. Paha rikos!

 

Tuimailmeiset miehet puhuivat ranskaa, kysyivät kuka olen, mikä mies? Turisti. Miksei ole papereita että olet turisti? Näytä!

 

Aikansa keskusteltuaan toinen miehistä lähti pois, palasi mukanaan kolmas mies, joka esitti korttiaan. Virallisen näköistä.

 

Mies puhui hyvää englantia. Kertoi, että olen tehnyt vakavan rikoksen. Mutta asia voidaan hoitaa. Sata dollaria.

 

Kun Kongossa miettii, mitä muita vaihtoehtoja voi olla edessä, satasen maksaminen tuntuu itse asiassa helpottavalta. Hyvin helpottavalta.

 

Maksoin satasen ja kävelin pois. En katsonut taakseni, enkä ihan heti ottanut kameraani esiin.

 

Maisemaa majapaikkani lähettyvillä.


Gomaan tulija huomaa nopeasti, missä mennään. Kaupungin toisella puolella on järvi, Kivu. Toisella puolella ylväänä jököttää tulivuori, Nyiragongo.

 

Vuori on vahvasti aktiivinen. Öisin sen huippu hehkuu punaisena.

 

Tammikuussa 2002 Nyiragongo purkautui. Vuori ei purkautunut ainoastaan sieltä mista yleensä, vaan maaperän heikko kohta löytyi keskeltä kaupunkia. Maan sisus sylki kuumaa laavaa, ensin räjähdysmäisesti, sitten laavavirtaa puskien.

 

Tuhot olivat valtavat. Puolen miljoona asukkaan Gomasta 70 prosenttia peittyi monimetrisen laavakerroksen alle. Ihmiset pakenivat kaupungista. Jotkut jäivät jättimäisen katedraalin suojiin, mutta senkin laava jyräsi. Osa asukkaista jäi mottiin laavakentän ja tulivuoren väliin.

 

Goman keskusta-aluetta, kunnes maan alta syöksynyt laavavirta vuonna 2002 tuhosi kaiken.





 

Nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin, laajat alueet kaupungista ovat kuin kuun maisemaa. Laavakentällä kävely on kuin jättimäisella sammuneella grillihiilloksella tepastelisi.

 

Gomalaiset palasivat kaupunkiin, mutta he pelkäävät seuraavaa purkausta. Niinpä iso osa keskustaa on rakennettu pelkistetysti, mahdollismman vähän rahaa käyttäen.

 

Arjen värikkyyttä.

Vähän hulppeampiakin taloja Goman kaupunkiin nousi.




 

Geologit arvioivat, että vuori purkautuu uudelleen 30 vuoden kuluessa. Mahdollista on, että kuuma laava purkautuisi Kivu-järven pohjasta.

 

Räjähdys järvenpohjassa tuhoaisi koko seudun. Järvestä purkautuisi valtavat määrät kaasuja, muun muassa metaania ja hiilidioksidia, jotka syrjäyttäisivät hapen isolta alueelta. Miljoona ihmistä kuolisi, ja heidän viimeiseksi tuntemuksekseen jäisi haju, joka muistuttaisi jättimäistä pierua.

 

Kamerunissa on ollut vastaavanlainen purkaus järveen. Siellä kuoli 20.000 ihmistä.

 

Nytkin järvestä nousee ajoittain kaasukuplia, jolloin esimerkiksi uidessa voi olla raskas hengittää. Tätä pohdin, kun pulahdan uimaan houkuttelevan kirkkaaseen veteen. Lähes tyyni vedenpinta viilentää ja rentouttaa niin, että kaasupurkaukset unohtuvat.

 

Kaunista Kivua. Järven alla on vulkaanisen maaperän myötä isot kaasuvarannot, jotka pahimmillaan purkautuvat ja vievät kaiken hapen ympäristöstä. Kaasua nykyään myös kerätään hallitusti.



Kivun rannoilla olen kokenut yhdet kauneimmista ukkosmyrkyistäni.

 

Illan hämärtymistä on upea seurata järven rannalla Chalet-ravintolan puistomaiselta terassilta. Kivun rannalla on edelleen - kaikesta huolimatta - loisteliaita ja viihtyisiä rakennuksia. Chalet on yksi niistä.

 

Aurinko etsii säteilleen reittiään pilvien seasta Kongon puoleisten kukkuloiden taakse. Säteet maalaavat vuoria ja vuorten lähellä järven pintaa upein valovedoin. Edessä vesi on turkoosin sinistä, melkein sadunomaista. Yksinäinen meloja puhkoo hiljaisen maiseman. Taustalla valahtavat ensimmäiset salamat.

Liian kaunis maisema.

 

 

Julkaistu 7. joulukuuta 2009