sunnuntai 30. elokuuta 2020

Islamabad

 

Islamabadissa minua jo odotettiin.

Nyt se alkoi.

Lähes kolme kuukautta piilossa muulta maailmalta. Eikä ole pelkoa, että joku äänestää mut ulos täältä. Näiltä sivuilta joku toki voi äänestää itsensa ulos. Vaikka olenhan tässä framilla. Tämä on minun elämäni bigbrother.

Islamabadista ei tule Intia mieleen, pinnistamällä ehkä vähän.

Kadut ovat viivasuoria, kilometrien pituisia, leveitä. Ensivaikutelmalta kaupunki on tylsä. Mutta mitä muuta odottaa kaupungilta, joka on perustettu pelkästään Pakistanin pääkaupungiksi levottoman Karachin sijaan.

Lentokoneessa jossain Minskin ja Vilnan välillä tuntui hassulta. Olinhan jo lentänyt kolme tuntia Heathrow'lle, jonottanut siellä tunnin passintarkastuksiin ja läpivalaisuihin (systeemit on tainneet palautua pommiuhan jäljiltä. Pari viikkoa sitten paljastui Heathrow'n kenttään ja sieltä lähteviin koneisiin kohdistuva terrori-iskusuunnitelma), odotellut vielä pari tuntia koneeseen nousua ja lentänyt toiset kolme tuntia Lontoosta.

Ja melkein lähtöpisteessä. Matka kuitenkin sujui mainiosti, vaikka eihän koneessa nukkumaan pysty.

Lisää seuraa, kun päästään kiinnostavampiin maisemiin. Niitä tulee..

Tätä kaikkea siis päivälleen 14 vuotta sitten.

Bussissa on vielä hyvin tilaa.


tiistai 25. elokuuta 2020

Suunnitelmia

Tiibetin matkaa näemmä olen pohdiskellut. Ja vähän sen suuntaisille seuduille päädyinkin.
 

Nyt alkaa lähtö olla lähellä. Sunnuntaiaamuna olen Islamabadissa, jos Heathrow suo. Sen jälkeen on hyvää aikaa tutustua Pakistaniin.

Ongelma tuleekin Kiinassa. Tai ei siinä sinänsä ongelmaa ole, mutta matkasuunnitelmavaihtoehtoja (kamalan pitkä sana) on monia. Reittisuunnitelmia hankaloittaa double entry -viisumi, jonka kiinalaiset mulle myönsivät. Viisumi on mallia 2 kertaa 30 päivää. Minun pitää leimata passi "ulkomailla" 30 päivän kuluessa.

Mielessäni on, edelleenkin, matka Tiibetiin, mutta 30 päivän rajoitin mietityttää. Lännen silkkitiekaupunkeihin haluan tutustua, Tiibetin paperien hankkimisessa saattaa mennä aikaa. Olisiko hyvä suunnitelma kulkea Kiinan läpi 30 päivässä, kuin Jules Vernen malliin? Sen 30 päivän aikana ehtisin hankkia Tiibet-luvat ja Hongkongissa viisumin saa nollattua. Sieltä lähtien olisi 30 päivää aikaa Tiibetille. Riittääkö se, kokemuksia?

Ja miten sinne Tiibetiin kannattaa mennä? Vasta avattu junayhteys Colmudista Lhasan olisi ihan upea ajatus. Mutta sama ajatus lienee muutamalla miljoonalla kiinalaisella. Se reitti lienee varattu pitkälle eteenpäin. Entä Colmudista bussilla? Kätevin tapa päästä Tiibetiin lienee lentää Chengdusta. Entäpä reitit maitse Sichuanista tai Yunnanista, mahdottomia? Miten pitkällä talvi on Tiibetin lokakuussa?

Vai pitäisikö jatkaa Hongkongista Vietnamiin, Kambodzhaan ja Thaimaan kautta kotiin? Kas siinäpä matkan luksusta, voi suunnitella matkan vähän sinne päin. Ja sitten muuttaa suunnitelmat päälaelleen.

- - -

Ja tämä kaikki siis silloin joskus, kauan ennen koronan aikaa. Tarkalleen 14 vuotta sitten päivitin tällaista. Nyt matkatarina kulkee "liveseurantana 14 vuotta sitten".

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Matkalle

14 vuotta sitten jännitin matkaa, jonka aikana tulisin näkemään suht läheltä mm. maailman kahdeksanneksi korkeimman vuoren.
 

Aina tässä vaiheessa matkaa tule sama olo: alkaa pieni paniikki iskeä. Minne olenkaan menossa ja miksi pitää hylätä turvallinen koti. Lähtöön on aikaa jokunen päivä.

Stressiä tulee, kun miettii, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää. Mitä jaksaa kantaa ja mitä on pakko kantaa. Ja mitä saisi täydennettyä matkalta.

Onko rinkka tarpeeksi iso vai pitääkö ostaa uusi. Tarvitsenko makuupussin ja jos niin millaisen. Entä makuualusta? Ja missä hemmetissä viimeinen viisumi viipyy...

Siinä vaiheessa aina helpottaa, kun rinkka on täytetty ja ollaan matkalla. Tai ei vielä siinä vaiheessa. Kotioven sulkeminen ja avaimen jättäminen jonnekin tuntuu hetken haikean lopulliselta. Paluuta ei ole, kun kone odottaa.

Kone niin, lento on aina vähän epämiellyttävä. Tai ei lento sinänsä mutta kun lento on Heathrow'n kentältä. Eikä Heathrow'ssakaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuntuisi ehkä hiukan helpommalta lentää maailmalle jonkun muun kentän kautta. Näinä päivinä

Ja sitten vielä lento... niin, Pakistaniin. Mutta sehän vasta mielenkiintoinen maa on.

- - -

Tällaista kirjoittelin päivälleen 14 vuotta sitten, jolloin ensimmäistä kertaa pidin reissublogia. Silloin en juuri onnistunut matkan päältä liittää kuvia, ja nekin harvat Vuodatus-sivusto onnistui kadottamaan.

Tänä vuonna reissu näyttää pahasti jäävän tekemättä, vaikka loma just kohtaa alkaakin. Niinpä muistelen vuotta 2006 ja elämäni yhtä kiinnostavimmista reissuistani. Ja ainakin pisintä. Aion matkata reissun uudelleen päivitysteemalla tänään 14 vuotta sitten.

Tervetuloa matkaan! Saatte lukea muun muassa pissa-kakka-päivitystä sekä taivaaseen hautaamisesta.