Matkalle

14 vuotta sitten jännitin matkaa, jonka aikana tulisin näkemään suht läheltä mm. maailman kahdeksanneksi korkeimman vuoren.

 

Aina tässä vaiheessa matkaa tule sama olo: alkaa pieni paniikki iskeä. Minne olenkaan menossa ja miksi pitää hylätä turvallinen koti. Lähtöön on aikaa jokunen päivä.

Stressiä tulee, kun miettii, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää. Mitä jaksaa kantaa ja mitä on pakko kantaa. Ja mitä saisi täydennettyä matkalta.

Onko rinkka tarpeeksi iso vai pitääkö ostaa uusi. Tarvitsenko makuupussin ja jos niin millaisen. Entä makuualusta? Ja missä hemmetissä viimeinen viisumi viipyy...

Siinä vaiheessa aina helpottaa, kun rinkka on täytetty ja ollaan matkalla. Tai ei vielä siinä vaiheessa. Kotioven sulkeminen ja avaimen jättäminen jonnekin tuntuu hetken haikean lopulliselta. Paluuta ei ole, kun kone odottaa.

Kone niin, lento on aina vähän epämiellyttävä. Tai ei lento sinänsä mutta kun lento on Heathrow'n kentältä. Eikä Heathrow'ssakaan sinänsä mitään vikaa ole, mutta tuntuisi ehkä hiukan helpommalta lentää maailmalle jonkun muun kentän kautta. Näinä päivinä

Ja sitten vielä lento... niin, Pakistaniin. Mutta sehän vasta mielenkiintoinen maa on.

- - -

Tällaista kirjoittelin päivälleen 14 vuotta sitten, jolloin ensimmäistä kertaa pidin reissublogia. Silloin en juuri onnistunut matkan päältä liittää kuvia, ja nekin harvat Vuodatus-sivusto onnistui kadottamaan.

Tänä vuonna reissu näyttää pahasti jäävän tekemättä, vaikka loma just kohtaa alkaakin. Niinpä muistelen vuotta 2006 ja elämäni yhtä kiinnostavimmista reissuistani. Ja ainakin pisintä. Aion matkata reissun uudelleen päivitysteemalla tänään 14 vuotta sitten.

Tervetuloa matkaan! Saatte lukea muun muassa pissa-kakka-päivitystä sekä taivaaseen hautaamisesta.