Andien viinien viemänä

Kerrankin valkoviini, joka miellytti makuhermojani. 1700 metrissä kypsyneistä rypäleistä valmistui mainio Torrontes. Hedelmäinen maku ja sopivan kuiva juoma.

Cafayate on laatuviineistään tunnettu kaupunki Andien syleilyssä Pohjois-Argentiinassa. Kaupungissa suunnilleen parasta on kuljeskella hiekkaisia teitä ja poiketa viinitiloille. Ja maistella, ehkä jopa juoda. Voisin heti nimetä pari kaveria, jotka ihastuisivat paikkaan ja viinitarjontaan heti.

Kun on kävellyt viisi kilometriä ylämäkeä kohti jyrkästi nousevia vuorenrinteitä, janokin on kehittynyt sopivasti. Finca las Nubesin tilalta maisemat alas kohti kaupunkia ovat makeat.

Nyt on maistelumaisemat kohdallaan. 

Cafayaten seutu on kuivaa. Viinille tietenkin tekee hyvää, että aurinko paistaa melkein aina, mutta kasteluun kuluu vettä ja paljon. Viinitarhassa jokaisen rivin kohdalle on asennettu putki, jossa vesi virtaa. Cafayaten vieressä kulkee joki, joka ei suoranaisesti virtaa. Joen pohja on harmaa ja kuiva hiekasta.

Cafayaten ja Saltan seudulla bussimatkat ovat mukavia, sillä ikkunan takana maisema suorastaan huutaa kauneutta. Andien itäreunan vuoristoisilla teillä näkyy kihara jos toinenkin, ja yläviistosta niitä on mukava kuvata. Näky on melkein kuin lentokonemaisemaa.

Quebrada de Cafayaten jylhän maisemat bussin ikkunan takana. 

Puita viinitilojen kulmilla. 

Matkalla Saltasta Cachiin. 

Kaktusmetsää Cachiin lähellä. 

Matkalla. 

Erityisen kaunis oli reitti Chilestä. Tuntikausia ihmeteltiin ylänkömaisemaa, ja kun kiemurreltiin vuorilta alas, monelta pääsi ihastelevia huokauksia ja kuvaamaan piti siirtyä bussin puolelta toiselle.

Bussin ikkunasta maisemaa Purmamarcan kohdilla matkalla Chilestä Argentiinaan. 

Vaalipäivä

Vaalipäivä Argentiinassa oli satunnaisen matkailijan silmin jokseenkin kummallinen.

Tuntui, että koko kaupunki on pysähtynyt. Olen Pohjois-Argentiinassa Saltan kaupungissa, jossa on yli puoli miljoonaa asukasta.

Päivällä kuljeksin kaupungilla, eikä juuri missään ollut ihmisiä. Jopa köysirata Saltan nähtävyyteen Bernardo-kukkulalle oli suljettu. Samoin oli suljettu maankuulu arkeologinen museo plazan reunalla. Kaupungissa oli hiljaista kuin 90-luvun kaupunkijuhannuksena Suomessa.

Jokseenkin kaikki putiikit olivat kiinni. Ravintoloista vain harva oli auki. Lauantaina niin vilkas kävelykatu plazan kulmalla oli aavemaisen autio.

Illan hämärtyessä ihmisiä alkoi tulla baarien terasseille. 

Helleaalto nosti lämpötilan päivällä 39 asteeseen. Olut olisi maistunut, mutta alkoholin myynti oli kaupungissa kielletty.

Kesti aikansa löytää kauppa, josta sai ostettua vesipullon.

Onneksi hotellihuoneessa on ilmastointi ja telkkari näytti Liverpoolin ja Tottenhamin matsin. Siinä ohessa pääsi seuraamaan netin tulospalvelusta Tepsin ratkaisumatsia. Onnea sarjanoususta!

Kahdeksan jälkeen kaupungilla oli jo porukkaa, mutta mistään ei huomannut, että on vaalipäivä. Menin ravintolaan, ja päivällä mulle oli kerrottu, että kahdeksan jälkeen saa taas myydä alkoholituotteita.

Mutta ei onnistunut, kun yritin tilata lasillista viiniä ruoan kanssa.

"Yhdeksältä vasta", vastasi tarjoilija.

Olin skarppina, ja tasan yhdeksältä uudistin tilaukseni.

"Onnistuu, mutta vain jos juot teemukista. Viinilaseja ei saa vielä näkyä, poliisi tarkkailee tilannetta".

Samalla kun aloin maistella talon viiniäni teemukista (jokseenkin pahaa, mutta ei sovi syyllistää teemukia).

Telkkarista seurailin, että A. Fernandez näkyisi voittavan. Argentiinalaiset ovat tympääntyneet korkeaan inflaatioon, rahan arvon alenemiseen ja haluavat muutosta.

Alberto Fernandez on keskustavasemmistolainen, kun hänen kilpakumppaninsa, istuva presidentti Mauricio Macri on oikeistolainen. Argentiina tuntuu Etelä-Amerikassa liikkuvan vastavirtaan, kun viime aikoina Brasilia, Kolumbia ja Chile ovat valinneet oikeistolaispresidentit.

Viiniä maistellessani kansa uskalsi vihdoinkin reagoida. Autoja alkoi liikkua ja torvet soida. Äkkiä kadulla meininki oli riehakas kuin Suomessa jääkiekon maailmanmestaruusjuhlan huumassa.

Suuret ihmisjoukot löysivät yhtäkkiä tiensä torille, jossa käynnistyi varsinainen karnevaali. Sinne ajoi myös kuorma-auto, jonka ympärille kansa kokoontui. Lavalta alkoi pian kuulua puhetta.

"Olen uusi Argentiinan presidentti"! Kuului ämyreistä.

Vaalien tunnelma ja ylipäänsä vaalien olemassaolo alkoivat näkyä illalla kello yhdeksän jälkeen. 

Yhdentoista aikaan hotellihuoneesta juhlinta kuulostaa lähinnä siltä kuin paikallinen jalkapallojoukkue olisi voittanut ottelunsa. 

Argentiinaan huomenna - toivottavasti

Kun saavuin Chileen Bolivian vuorilta viime torstaina, olin lähinnä helpottunut.

Toki olin vaikuttunut surrealistisista maisemista ja kaikesta kauneudesta, mitä Boliviassa Uyunin suola-aavikolla ja Los Lipezin värikäsvetisten vuoristojärvien keskellä näin ja koin.
Mutta olin helpottunut siitä, että pääsin pois alta Bolivian presidentinvaalien mahdollisesti tuomista ongelmista.

Onhan Chile Etelä-Amerikan vaurain valtio, kun käytetään kansantuloa mittarina. Ja onhan se myös vakaa valtio, jossa vaikkapa ryöstetyksi joutuminen on epätodennäköisintä.

Mutta nyt ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Hätätilannelain myötä armeija pitää valtaa suuressa osassa Chilen kaupungeista, ja öisin on ulkonaliikkumiskielto. Virallisesti ainakin 15 ihmistä on kuollut ryöstelyjen yhteyksissä, mutta kansalaisjärjestöjen mukaan luku on paljon suurempi. Useita ihmisiä on myös kadonnut.

Kansa haluaa oikeudenmukaisempaa kohtaloa maassa, jossa tuloerot ovat räikeät, ja moni köyhän kansanosan tarvitsema perusasia, kuten ruoka, on kallistunut huimasti viime aikoina.

Televisiokuvien perusteella maassa on monin paikoin täysi anarkia. Presidentti Sebastian Pinero on luvannut pieniä helpotuksia, mutta nyt kansa taitaa olla niin vihaista, että pienet muutokset eivät riitä.

Hallituksen pitänee hajota ja presidentin erota. Sen jälkeen maassa tarvittaisiin täysremontti perustuslakiin, joka on yhä diktatuurin ajoilta.

Mielenosoitukset San Pedrossa ovat olleet rauhallisia. Raumalaissyntyinen Reijo Pasanen seuraa tilannetta baarinsa edustalla. 

Olin ajatellut jatkaa reppureissaamistani kohti Santiagoa, mutta nyt Argentiinan raja houkuttaa.

Argentiina houkuttaa myös muita reissaajia, joilla ei ole mitään pakottavaa tarvetta jatkaa matkaansa Chilessä. San Pedro de Atacamassa oli alkuviikosta useita satoja lomailijoita. Nyt on jo selvästi hiljaisempaa.

San Pedrosta kulkee päivässä yksi bussi Argentiinan Saltaan. Maanantaina sekään bussi ei lähtenyt.

Tiistaina ja keskiviikkona bussi lähti. Minulla on lippu perjantaiksi. Bussit ovat moneksi päiväksi loppuunmyytyjä.

Rakennuksia on poltettu jo Calamassa, joka on seuraava kaupunki täältä länteen. Calaman ja San Pedron väliselle tielle oli ajettu rekkoja poikittain ja liikennettä estetty. Yleislakostakin täällä puhutaan, joten vielä saattaa tulla esteitä Argentiinan matkalle.

San Pedro on ollut mukava paikka olla jumissa. Lähettyvillä on Valle de Luna, jossa maisemat nimensä mukaisesti ovat kuin kuussa. Valle de Lunan matkojen kohokohta ovat auringonlaskut, mutta yhtenä päivänä auringonlasku oli erityisen komea myös San Pedrosta katsottuna. Tai upeaa oli lähinnä pilvien väritys auringonlaskun jälkeen.

Auringonlaskun jälkeiset hetket majapaikkani edustalta kuvattuna. 

Auringonlasku Valle de Lunassa. 

Kuvassa keskellä raunioita, jotka yllättäen ovat vuodelta 1985. Suolasta rakennetuissa taloissa asuivat mainarit. Valle de Lunasta tämäkin kuva. 

Pilvettöminä päivinä on kiinnostava seurata tähtiä. Täällä lähettyvillä on tähtitieteilijöiden taivas. Oli hieno tutkailla kunnon teleskoopeilla taivaankappaleista. Erityisen makea oli ihmetellä "läheltä" Saturnuksen renkaita.

Saimme myös hyvän opastuksen tähtitieteen alkeisiin. Nyt taivasta katselee vähän eri silmällä kuin aiemmin.

Jumitusta autiomaan reunalla

Jos jonkun poliittisen tilanteen myötä reissulla jumittuu, San Pedro de Atacama Chilessä on siihen aika hyvä vaihtoehto.

Nimensä mukaisesti kaupunki sijaitsee Atacaman autiomaan kulmassa. Vieressä nousee Andien vuorijono korkeimpien huippujen ollessa yli 6000 metrissä.

Täksi päiväksi minulla oli jo bussilippu lähikaupunkiin hankittuna. Sieltä matka olisi jatkunut etelään kohti Chilen suurimpia kaupunkeja, mutta niihin ei nyt parane mennä.

Poikkeustila on julistettu Chilessä moneen kaupunkiin, ja niissä järjestyksenpidosta vastaa armeija. Myös ulkonaliikkumiskieltoja on julistettu.

Viime yönä mellakoissa saatiin ensimmäiset kuolonuhrit. Kolme ihmistä sai surmansa ruokakaupan ryöstön yhteydessä syntyneessä tulipalossa Santiagossa.

Ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaa B, mutta se jäi torsoksi. San Pedrosta lähtee noin kerran päivässä bussi Argentiinan Saltaan, mutta nytpä ei lähdekään.

Bussiyhtiön lipunmyynnistä kerrottiin, että raja on ainakin näillä tiedoin suljettu. Jos raja avautuisikin, maanantaiaamun bussi on jo täynnä. Pyysivät palaamaan asiaan huomenna iltapäivällä.

San Pedro on pieni kaupunki, jonka ympärillä on paljon kaunista luontoa. Turisteja täällä on paljon, mutta paikallisia sen verran vähän, että voisi olettaa mahdollisten mellakoidenkin pysyvän maltillisina.

Nyt ei auta kuin odotella. Voisi tutustua vaikka paikallisten observatorioiden kautta tähtiin, joihin näiltä maailman kulmilta on parempi näkyvyys kuin missään muualla.

Tai edes ihailla upeita auringonlaskuja.

Auringonlasku kuvattuna lauantaina hotellini kulmalta. 

Auringonlasku kuvattuna perjantaina Valle de Lunassa lähellä San Pedroa. 

Chilessä pahimmat levottomuudet sitten Pinochetin ajan

Tummat pilvet varjostivat lauantai-iltana auringonlaskun jälkeen San Pedroa.

Chilen pääkaupungissa Santiagossa torstaina alkaneet mielenosoitukset ovat levinneet jo useisiin kaupunkeihin kautta maan.

Maan viranomaiset julistivat lauantaina maahan hätätilan. Sitä toimeenpaneva kenraali Javier Iturriaga julisti lauantai-iltana kello yhdeksän Santiagoon ulkonaliikkumiskiellon.

Levottomuuksien taustalla ovat elinkustannusten nousu ja tuloerojen kasvu maassa, jota pidetään Etelä-Amerikan vakaimpana. Levottomuudet ovat pahimmat maan demokratian aikana eli sitten kenraali Augusto Pinochetin syrjäyttämisen 1990.

Metrolippujen hinnannousu 800:sta 830 pesoon (1,00:sta 1,04 euroon) oli sykäys, josta levottomuudet lähtivät liikkeelle torstaina. Lippujen hintoja nostettiin viimeksi vasta tammikuussa.

Perjantaina rauhanomainen mielenosoitus muuttui kahakoiksi naamioituneiden mielenosoittajien ja poliisien välillä eri puolilla Santiagoa. Poliisit tukahduttivat mielenosoituksia kyynelkaasulla ja vesitykeillä. Mielenosoittajat sytyttivät palamaan busseja ja metrojunia. Koko metroliikenne on pysähdyksissä seitsemän miljoonan asukkaan Santiagossa.

Ihmiset osoittivat mieltä lauantaina useissa Chilen kaupungeissa, myös San Pedro de Atacamassa. 

Lauantai-iltana San Pedro de Atacamassa Pohjois-Chilessä tuhatkunta ihmistä kokoontui kaupungin torilla huudellen iskulauseita ja lyöden rytmiä kattiloilla tai mitä oli käteen saanutkaan.

"Juomaveden pitäisi olla kaikille ilmaista. Elinkustannukset ovat viime aikoina nousseet huomattavasti, ja erot rikkaiden ja köyhien välillä kasvavat koko ajan. Hallitus ei välitä meistä yhtään", nuori nainen kertoi odotellessaan kulkueen lähtöä torilta eteenpäin.

Pian kulkue lähtikin. Torin kulmalla on San Pedron poliisiasema. Sen edessä kaksi poliisia seisoi neuvottoman näköisinä, kun mielenosoittajajoukkoja käveli ohitse heittäen solvauksia poliisien suuntaan.

Pian poliisit katsoivat viisaammaksi koputtaa aseman ovea ja poistua sisätiloihin. Mielenosoittajajoukko jatkoi marssiaan eteenpäin.

Uyunin suola-aavikolla

Voiko tämä olla todellista?

Aurinko on jo alhaalla horisontissa, ja varjot maan pinnalla pitenevät koomisiksi. Taustalla vuoren hahmo nousee violettina. Repaleinen maanpinta on ollut tähän asti häikäisevän valkoinen. Nyt se alkaa punertaa.

Suola-aavikkoa kuvattuna eri kellonaikoina vähän ennen auringonlaskua. 

Uyunin suola-aavikko Bolivian Andeilla 3650 metrin korkeudessa on 12000 neliökilometrin kokoinen. Idästä länteen sillä on mittaa noin 140 kilometriä.

Suolapannu on muodostunut Minchinjärven kuivuessa noin 25000 vuotta sitten. Järvi oli paikoitellen 120 metriä syvä, ja suolamäärät alueella ovat valtavat. Salar de Uyuni on myös maailman suurin litiumvarasto.

Aavikolla on useita saaria, ja erikoisin niistä on Incahuasi, jossa kasvaa jopa yli kymmenmetrisiä kaktuksia. Kun saaren huipulta katselee ympäröivää tasankoa, näyttää se ihan talviselta merimaisemalta. Meren jäälle on myös ajettu "talviteitä".

Ristiriidan näkyyn tuovat terävät kalliohuiput - ja kaktukset.

Suola on paikallisille iso bisnes, ja suolaa kaivetaan paljon. Uyunissa suolasta on rakennettu pari hotellia, joista toisessa syömme lounaan.

Suolasta rakennettu ravintola. 

Ravintolan edessä on lippurykelmä. Suomen lippu puuttuu. 

Dakar-aavikkorallia ajetaan usein myös täällä. Suolapatsas sen kunniaksi. 

Suuri bisnes on myös matkailu. Välillä kerralla näkee kymmeniä "jeeppejä". Minun jeeppikuntaani (oikeasti kuljettajamme Hugo ajaa Toyotalla) kuuluvat argentiinalainen ikäiseni nainen kahden parikymppisen tyttärensä kanssa sekä viiskymppinen hollantilais-brittiläinen kokki ja 30-vuotias ranskalaisnainen.

Päivän kiertelemme Salar de Uyunia ja pysähtelemme usein ottamaan valokuvia. Kuljettajamme Hugo on ottanut mukaansa muovisen dinosauruksen, jota käyttäen saa hauskoja trikkikuvia, kun kuvien taustana on pelkkää tyhjyyttä. Pelleilemme kameralle, ja kaikkia päivä hymyilyttää.

Meidän autokuntamme kiipelissä. 

Tunnistaa yhä vanhan estejuoksijan. 

Varjonsa kukistanut. 

Illaksi päädymme majapaikkaamme, joka on rakennettu suolasta. Saan jopa oman huoneen, jossa ovi ja ikkunan karmit ovat puusta, kaikki muu seinistä ja yöpöydästä lähtien on rakennettu suolasta.

Seuraavana aamuna seitsemältä jatkamme matkaa Los Lipeziin. Alue lounaisessa Boliviassa on varsinaista erämaata, jossa ei asutusta juuri ole. Eikä juuri ole teitäkään, mutta nelivetoautolla alueelle pääsee.

Vuoret ovat komeita, osa niistä on tuliperäisiä ja yksi vuori tupruttaa vähän savua. Maisema on melkein koko ajan huikean kaunis, ja valokuvia tulee napsittua useita satoja.

Hiekkaa ja vuoria. Ja ajoteitä. 

Tuprutteleva tulivuori. 

Korkeimmilla kohdilla autosta poistuessa pitää pukea pari pusakkaa lisää, ja niitä on tuulen riepotellessa vaikea pukea. Hatusta saa pitää huolellisesti kiinni.

Käymme 4900 metrissä, jossa ei enää ole mitään kasvillisuutta. Korkeammalla en ole ikinä käynyt.

Vuorten keskeltä ylängöllä paljastuu useita järviä, joissa vesi on jännästi hyvin eri väristä. On punertavia ja vihertäviä järviä, alueella on runsaasti mineraaleja, ja ne muokkaavat ympäristönsä värit.

Useilla järvillä on vaaleanpunaisia flamingoja, ja niitä on paljon. Tuhansia ja taas tuhansia. Kun pysähtelemme flamingojärvillä, samoissa paikoissa käyvät kaikki muutkin kuuden hengen turistiryhmät. Kaikilla on suunnilleen sama reitti ja aikataulu, ja välillä on vaikea ottaa kuvia, joissa ei olisi ylimääräisiä ihmisiä.

Jokainen auto myös nostattaa aikamoisen pölypilven. Välillä pitää olla varovainen, kun kuvaa autosta. Ikkunan avaaminen väärällä hetkellä voi tuoda aikamoisen pölypilven autoon.

Laamat. 

Flamingoja. Paremmat (zoomatut) kuvat jäivät toiseen kameraan. 

Toisena yönä majoitumme pieneen kaivoskylään, ja olosuhteet 4300 metrin korkeudessa ovat karut. Yövymme pienessä hostelissa dormitorissa. Yksi suihkukoppi näkyy olevan vessan vieressä, mutta lattian roinan perusteella se ei ole ollut vähään aikaan käytössä. Aulassa on yksinkertainen kamiina, joka tuo hieman lämpöä illaksi. Yöllä siitä ei enää ole apua. Peittoja on sentään kolme ja päällä aika monta vaatekertaa, mutta täristelyksi menee.

Kolmantena aamuna lähdemme liikkeelle viideltä, jotta ehdimme auringonnousun aikaan geysireille. Sieltä jatkamme kuumille lähteille, ja jääkylmän yön jälkeen pulikointia altaassa on taatusti hienointa mitä juuri tähän hetkeen voi kuvitella.

Kuuma kylpy. 

Geysir.