torstai 3. lokakuuta 2019

Käärmekallio

Samaipata on sympaattinen kylä, jossa useampi kuin joka toinen rakennus on ravintola, kahvila tai hotelli.

Samaipata ei enää ole Amazonia eikä oikein kunnolla vielä Andejakaan. Kylä on 1500 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja ilma on raikasta. Ensimmäistä kertaa tällä reissulla hupparille on käyttöä.

Pienen, sievän kirkon edessä plaza on hyvin metsäinen. Ketsuan kielellä Samaipata tarkoittaa "levähdyspaikka ylämailla". Ja sellaiset paikat reissaajalle ovat mannaa.

Hotellini Casablanca. 

Samaipatan steriiliä katunäkymää. 


Ravintoloiden ja majapaikkojen miljööt ovat tunnelmaisia.

Arkeologisen museon piha. 

Plaza. 


Kirkko plazan kulmalla, kuten joka kaupungissa näillä seuduin. 

Kymmenen kilometrin päässä on El Fuerte, käärmemäinen 240 metriä pitkä, 60 metriä leveä kallioselkä, joka on selvästikin ollut pyhä paikka jollekin kansalle.

Kaarevan kallion selän kaiverruksissa voi tunnistaa jaguaarin ja puuman muodot sekä käärmeen kiemurtelujälkiä. Suurin osa kaiverruksista viitannee uskonnollisiin rituaaleihin.

Paikan valtasivat inkat vuoden 1450 paikkeilla, mutta paikka oli autioitunut, kun espanjalaiset saapuivat 1600-luvun alussa. Alue on yksi itäisimpiä Inkojen valloituksista.

El Fuertea pidetään yhtenä merkittävimmistä historiallisista kalliotaiteen näyttämöistä.

Monet rauniot El Fuertessa ovat inkojen jäljiltä. 

Pyhä kallio, jonka kaiverrukset ja rakennelmat ovat ajalta ennen inkoja.

Kävijöille rakennetut "polut" ovat massiivisia ja toimivia. 




Viheralueiden hoitaja on halunnut kunnioittaa muinaisia kalliomerkkejä. 

Nappaan Samaipatan plazan kulmalta taksin, joka lupaa odottaa sen parisen tuntia, joka alueen tutkiskeluun menee. Täällä taksiin on helppo törsätä, kun paketista maksan 10 euroa.

Tie kiemurtelee vuoren rinteitä, ja maisemat ovat kauniit paitsi perillä myös matkalla. El Fuerteen on rakennettu kävijöille polku, jota on helppo seurata. Polku kulkee monin paikoin puulaitureilla, jotta kallion pinta säilyy suojatumpana.

1900 metrin korkeudessa tuuli pääsee puhaltamaan vapaasti. Puhurit tuovat paikalle jotenkin majesteettisemman fiiliksen ja pakottavat vetämään puseron vetoketjun kiinni.



Näillä poluilla on mukava kuljeksia ja nauttia myös maisemista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti