Isompi kristuspatsas kuin Riossa

Kristuspatsas kuvattuna köysiradan kopista lasin läpi. 

Jylhät. 

Cochabamban kristuspatsas on 44 senttimetriä korkeampi kuin Rion kuuluisa vastineensa. 33 metriä ja risat kuvastaa Jeesuksen ikää.

Ja mikä ettei tätä Concordia-kukkulan ylvästä hahmoa katsele mieluusti, niin läheltä kuin kaukaa kaupungilta.

Hienompaa silti on katsella patsaan muita katselijoita sekä patsaskukkulalta avautuvaa mainiota kaupunkimaisemaa. Lisäksi vielä taustalla tummat pilvet ja välistä pilkistävä aurinko tuovat maisemaan romanttista sävyä.

Kukkulalle pääsee kiipustamalla 1250 askelmaa jyrkkää rinnettä, mutta niin opaskirja kuin köysiradan hissiaseman kyltit varoittavat ryöstelijöistä kävelyreitillä.

Onneksi kukkulalle pääsee myös köysiradalla.

Patsaan ihastelijat. 

Köysiradan kopista kaupunkimaisemaa. 

Cochabamba on lähes miljoonan asukkaan kaupunki Boliviassa Andien syleilyssä ja paljon mukavampi kuin alankokaupunki Santa Cruz. Kaupunki on vireä, elävä ja tunnelmainen.

Kun satun vieläpä majoittumaan ihan teatterirakennuksen viereen, käyn yhtenä iltana jazzfestivaalilla tsekkaamassa amerikkalaisen Eric Byrn -trion (mainio) ja toisena baletiksi mainostetun esityksen, joka osoittautuukin nuorten ja lasten tanssiesityksiksi. Osin se on värikästä ja vauhdikasta Andien kulttuurikatsausta, osin kuin olisi koulun kevätjuhlassa.

Illalla on jännä poiketa tummanpuhuvaan pubiin, jossa videoskriinillä näkyy (onneksi ei kuulu) Sabrina 80-luvun klassikkovideollaan (ikätoverini varmasti muistavat). Taustalla soi Eye of the Tiger -tyyppisiä ajan hittejä. Yhdessä nurkassa lasi helisee, ja henkilöstö lopettaa nopeasti uhkaavan tappelun.

Cochabambassa löytyy myös mainio kasviskeidas buffetteineen sekä hienoja kahviloita. Toriaukioita on useita. Kaikissa niissä on reunalla kirkko ja keskellä patsaita. Puut hehkuvat sinisissä kukinnoissa ja värikkyys paistaa torien elämässä. Kevät on jo pitkällä.

Plaza Colon. 

Katedraali Plaza 14 de Septembrellä. 

Katedraalissa. 

Katunäkymää. 

370 kilometrin matka Samaipatasta Cochabambaan kesti 9 tuntia. Tie kiemurteli pitkät pätkät jyrkillä rinteillä, joista maisema oli hieno. Samaipata on 1500 metrissä ja Cochabamba 2600 metrissä. Välillä matka vei korkeammallekin, ainakin 3000 metriin.

Bussi, jolla matkasin 9 tuntia vuorten keskellä. Lippu maksoi 40 boliviaanoa eli 5 euroa. 

Näkymää lounastaukokylästä. Taustalla näkyy rinteessä tie, jonne jatkoimme. 

Näkymää bussin ikkunasta. 

Matkalla jo oli vähän heikko olo. Kun seitsemän jälkeen illalla pääsin hotellihuoneeseen ja sänkyyn, en jaksanut enää nousta edes harjaamaan hampaita. Sen verran ikävä päänsärky ja etova olo oli. Samanlaiset vuoristotaudin oireet muistan kokeneeni Kirgisiassa, jossa noustiin nopealla autolla jyrkkiä vuoria ennen kuin taas laskeuduttiin alas.

Mutta niin kuin silloinkin, nukuttu yö palautti hyvän olon.