Nyt se alkoi.

Lähes kolme kuukautta piilossa muulta maailmalta. Eikä ole pelkoa, että joku äänestää mut ulos täältä. Näiltä sivuilta joku toki voi äänestää itsensa ulos. Vaikka olenhan tässä framilla. Tämä on minun elämäni bigbrother.

Islamabadista ei tule Intia mieleen, pinnistamällä ehkä vähän.

Kadut ovat viivasuoria, kilometrien pituisia, leveitä. Ensivaikutelmalta kaupunki on tylsä. Mutta mitä muuta odottaa kaupungilta, joka on perustettu pelkästään Pakistanin pääkaupungiksi levottoman Karachin sijaan.

Lentokoneessa jossain Minskin ja Vilnan välillä tuntui hassulta. Olinhan jo lentänyt kolme tuntia Heathrow'lle, jonottanut siellä tunnin passintarkastuksiin ja läpivalaisuihin (systeemit on tainneet palautua pommiuhan jäljiltä. Pari viikkoa sitten paljastui Heathrow'n kenttään ja sieltä lähteviin koneisiin kohdistuva terrori-iskusuunnitelma), odotellut vielä pari tuntia koneeseen nousua ja lentänyt toiset kolme tuntia Lontoosta.

Ja melkein lähtöpisteessä. Matka kuitenkin sujui mainiosti, vaikka eihän koneessa nukkumaan pysty.

Lisää seuraa, kun päästään kiinnostavampiin maisemiin. Niitä tulee..

Tätä kaikkea siis päivälleen 14 vuotta sitten.

Bussissa on vielä hyvin tilaa.