Taas mennään

Kun Bangkokissa kävelee turistisesta Banglamphusta kohti modernia keskustaa, Siamin aukion seutuja, on loogista päätyä tallustamaan kanaalin vartta. Äkkiarvaamatta kanaalissa syöksähtävät pitkät, puiset jokiveneet tuovat helposti mieleen James Bond -leffat.

Kanaalin vauhtia.

Kapean rantapolun kaiteisiin on ripustettu pyykkejä. Vieressä joku kippaa saavinsa tyhjäksi kanaaliin. Kyltti sillan pielessä kieltää uimisen veneiden reitillä.

Täällä on bangkokilaisten arki, jonne sekaan ei ainakaan läntiseen hygieniaan tottuneen mieli millään tekisi uimaan. Taustalla häämöttää kaupungin toisenlaista arkea: pilvenpiirtäjiä näkyy kaikkialla.

Kaupunkia halkoo Chao Phraya, joka on jo oikea joki. Liikenne siellä on vilkasta, ja hetkenkin taksin kyydissä istuttuaan tajuaa vesiliikenteen käytännöllisyyden. Autoja jättikaupungissa on paljon enemmän kuin kaduille millään mahtuisi.

Bangkokissa olen nyt kolmatta kertaa, ja kolmatta kertaa käyn kurkkaamassa Wat Arunin. Jyrkkäportainen buddhatemppeli on vaikuttava näky, ja sinne on helppo poiketa jokilaivalla.

Wat Arun ja jokibussi.

Paikallisten turistisia koreografioita.

Temppelin portaita pääsee hetken matkaa kiipustamaan, ja aurinko porottaa heti paidanselän kosteaksi. Bangkokissa lämpötila huitelee 35 asteen lähellä, ja ilmankosteus on korkealla. Ukkossateet virkistävät ilmaa päivittäin.

Bangkok on kaupunki, johon on helppo saapua ja josta myös tekee mieli nopeasti jatkaa matkaa.

Kaupunkia taksin ikkunasta.

Bangkokissa on myös hiljaisia keskustakatuja, kuten majapaikkani kulmilla.

Tätä matkablogia pyrin päivittämään suht säännöllisesti vajaan parin kuukauden ajan, kun reissaan ristiin rastiin Kaakkois-Aasiaa.