Kazan-Kranojarsk 25.-27.8. 2011

Konduktöörit ovat valmiina, juna lähtee pian.


Heti alkuun junatriviaa Venajan rautateiltä: mita pienempi junan numero sen parempi juna.

Kun lähden Kazanista kohti itää junalla numero 20, huomaan etta juna on jo liian hyvä. Ollaan sentään matkalla Siperiaan.
Junan käytävillä digitaalinäyttö kertoo vaunun numeron, kellonajan ja lämpötilan. Kakkosluokan hytissä on televisio, jota luoja paratkoon myoskään matkakumppanini eivat halua avata (huudattaa).
Vessa välillä Kazan-Jekaterinburg on parempi kuin oli IC-junassa välillä Turku-Helsinki. Sekä siisteystaso etta hajuero ovat Venäjän hyväksi.

Juna lähtee Kazanista aamuyöllä klo 4.35, ja vaunussa pääsenkin nopeasti uneen.

Kun herään kymmeneltä, huomaan junaemännän tuoneen metwurstisämpylän sekä paperipussin, jossa on jugurtti, päärynäpillimehu, muoviset ruokailuvälineet, vesipullo ja kosteuspyyhkeitä. Kuumaa vettä voi hakea samovaarista ja teepusseja seka jalustallisen teelasin vaunuemännältä.

Jekaterinburgista matka jatkuu Krasnojarskiin junalla numero 80. Sekin on vielä pieni numero, kun lähtöaulassa sitä vertaa jopa nelinumeroisiin lukuihin.

Suurempi ero edelliseen junaan on, että nyt olen platskart-paikalla, kolmannessa luokassa.
Kakkosluokan kupee on juna, jossa vaunussa on tyhjä käytävä, jonka varrella on suljettuja ovia. Pääsääntöisesti.

Platskartvaunu muistuttaa basaaria tai vähintään retkeilymajaa. Siinäkin junavaunussa on käytävä, mutta käytävän ja makuuhyttien välissä ei ole ovea. Lisäksi käytävän ikkunareunalla on makuupaikkoja junan suuntaisesti kahdessa kerroksessa.

Näissä vaunuissa pääsee matkustamisen ja venäläisyyden tunnelmaan. Näissä vaunuissa voi myös tuulettaa varpaita, silla 184-senttisellä jalkaterat roikkuvat sängyn päässä käytävällä, jos yrittää nukkua jalat suorina. Yöllä se onnistuukin, kun vain harva kuikuilee käytävällä.

Junassa on mukavinta olla vaan ja tarkkailla kanssamatkustajia sekä ohi kiitäviä maisemia.
Kuten tuota käytävän puolella istuvaa nuorta venäläispariskuntaa. Mies näyttää tyypilliseltä jörrikältä, nainen taas on venäläiseen tapaan huolitellun viehkeä. Nyt he mököttävät, nainen välillä pyyhkäisee silmäkulmiaan.

Venäläiset miehet ovat kuin suomalaisia, eivät osaa sanoilla ratkaista tilanteita. Tämäkin mörökölli varmasti haluaisi ottaa nyrkit käyttöönsä, mutta ei se tähän tilanteeseen sovi.

Kazanista muistuu mieleen seuraava tilanne.

Kävelin tien reunaa ja huomasin takanani kahden auton pysähtyneen tielle rinnakkain. Toisesta autosta kuljettaja oli avannut viereisen auton apukuskin puoleisen oven, ja hän loi armotta nyrkkisarjoja kohti avutonta, ratissa istuvaa miestä. Pian lyöjän autosta nousi toinenkin mies, meni kuljettajan ovelle ja alkoi hänkin mäiskiä raukkaparkaa.

Hakattava mies lopulta nousi autosta, mutta lyöminen ei loppunut. Mies lopulta kaatui lyöntien voimasta katuun ja jäi pitelemään poskipäitään.

Mistä lie tilanne alkanut, nyrkeillä se ratkaistiin.

Tyypillinen maisema junan ikkunan takana.


Kiskojen hypnoottinen kolkutus. Junan vieressä ylös alas puutolppien välillä kulkevat sähkölangat.

Maisema on pusikkoista. Paikoin mennään pitkään koivikkometsässä. Lehtipuita yleisesti on paljon, havupuuta vähemmän. Paikoin matkan varteen jää peltoja, sellaisia joissa historian koulukirjojani kuvitettiin seitsemällä peräkkäin peltoa puivalla leikkuupuimurilla ja hymyilevillä maanviljelijöillä.

Oi kun oli suurta ja mahtavaa.

Nyt monet pellot ovat joutomaata ja kovaa vauhtia pusikoitumassa.

Pieniä kyliä nousee junan ikkunoihin vähän väliä. Harvoin niissa näkyy ihmisia, mutta asumisen jälkiä sentään. Pienet talot ovat usein puisia, välillä hirrestä, joskus tiilitalojakin, toisinaan muodottomia betonikomplekseja.

Puutaloista monet ovat maalaamattomia, mutta ikkunalaudat ja -luukut ovat kauniin koristeellisia ja kirkkaan sinisia tai valkoisia. Toisinaan talotkin on maalattu, usein sinisikisi, välillä hennolla punamultavärillä.

Lehmiä käyskentelee kylien laidoilla.

Millaisia ihmisiä kylissä asuu? Kauhistellaanko täällä samoja ongelmia kuin Suomessakin: muuttavatko nuoret kaupunkeihin, löytyykö pikkutiloille jatkajia?

Jenisei-joen varrella kaukana Siperiassa sijaitsevan Krasnojarskin lähestyessä maisema rehevöityy, taivaanrannassa nousee kukkuloita.

Aral-vuoristo meni aikaisemmin ohi melkein huomaamatta.

Puoli tuntia ennen Krasnojarskia juna jättää taakseen kylän, joka on kuin suomalainen siirtolapuutarha. Idyllisiä, pieniä, jyrkkäkattoisia taloja, pikkuruisia puutarhoja ympärillä.

Aamuaurinko valaisee Krasnojarskin aseman komeasti. Paikallisbussin ikkunasta näkyy Subway-ravintola.

Bussi hyrisee Karl Marx -katua Lenin-patsaan ohitse.

Junan vaihto Novosibirskissa.

Asemilla junasta pääsee käppäilemään ulos.