22.9.2011 Nerjungri-Jakutsk
Jakutskin iltapäiväaurinko lämmittää. Voisiko jopa avata fleecen vetoketjua ja olla t-paitasillaan?
Jakutsk on maailman kylmin kaupunki. Lumi peittää kaupunkia kahdeksan kuukautta vuodessa. Tammikuussa 40 asteen pakkaset ovat normitila. Neljä vuotta sitten taalla mitattiin 67 asteen pakkaslukema.
Nyt ei ole lunta. Eikä edes pakkasta, paitsi öisin.
Ikiroudan tutkimuskeskuksessa sen sijaan on 12 astetta pakkasta. Laskeudumme portaita 12 metrin syvyyteen, jossa säilytetään kopiota mammutinpoikasesta.
Puolivuotiaana kuollut mammutti eli 39 000 vuotta sitten Kolymajoen seudulla. Merkittävä löytö tehtiin 1977 kultakaivausten yhteydessä Susumanin lähellä.
Mammutin ruumis oli säilynyt jäässä erinomaisesti. Alkuperäinen löydös on viety museoon Pietariin.
Instituutin luolastossa on esillä myös 10 000 vuotta vanhaa puuta. Palanen löytyi, kun luolastoa kaivettiin.
Länsi-Euroopan kokoisen Jakutian maaperästä 90 prosenttia on ikiroudassa. Koko Venajästä ikirouta pitaa vallassaan 60:tä prosenttia maa-alasta.
Jakutskin kohdalla routa yltää 160 metrin syvyyteen.
Lyhyen kesän ajan Jakutsk on kuitenkin varsin helteinen. Heinäkuussa lämpötila saattaa kohota pitkästi yli 30:n.
Kesän aikana maanpinta sulaa 2,5 metrin syvyyteen.
Talot Jakutskissa on rakennettu betonisten pilarien päälle. Talojen alla on tyhjää tilaa, betonitolppaviidakkoa, välillä metrinkin verran. Verrattomia leikkipaikkoja lapsille.
Mikäli talo rakennettaisiin suoraan maan päälle, rakennus lämmittäisi maata ja sulattaisi routaa. Sitä myöten talot painuisivat hiekkaan, ja isommat talot saattaisivat romahtaa.
Oudolta Jakutskissa näyttävät myös hopeanväriset putket, jotka kulkevat maan päällä. Paikoin putkiryhmät kulkevat monen metrin korkeudella. Niissä putkissa kulkee kaupungin kuumavesi.
Arkkitehtuurisesti Jakutsk on mielenkiintoinen. Monin paikoin talot ovat yhä neuvostomallia. Sirpit, vasarat ja punatähdet ovat kovaa valuuttaa.
Niiden oheen kaupunkiin on noussut useita moderneja rakennuksia. Työmaita on käynnissa, ja kaupunki näyttää kasvavan vilkkaasti.
Täällä kukoistaa timanttibisnes. Jakutiassa on timanttikaivoksia, ja niistä työtä riittää sen verran, että kaupungilla on vetovoimaa.
- - -
Aamu Nerjungrissa on tihkusateisen hämärä. Kello on vähän yli kuusi, juna saapui asemalle juuri Tyndinskista.
"Jakutia, Jakutia", ilmoittaa asemalaiturilla kävelevä mies.
Seuraan häntä pikkubussiin. Kymmenpaikkaisessa bussissa on kuusi miestä, mutta auto ei jää odottamaan. Edessä on pitkä matka, ja valoisan aikaan olisi hyvä ehtiä pitkälle.
Aamu alkaa pian sarastaa, mutta auton ikkunat pysyvät sateessa hikisinä. Asfalttitietä sentään.
Pian tihku muuttuu rännäksi. Eikä aikaakaan kun tien posket alkavat olla valkoisia. Kellertävät lehtikuuset sävyttävät oudosti maisemaa.
Räntä muuttuu lumeksi. Pian tiellä on senttien lumivaippa. Urista on vaikea poistua ohittamaan matelevia rekkoja.
Noustaan ylemmäs. Rekkoja on juuttunut mäkeen. Yksi rekka on tiellä poikittain, takapyörät ojassa.
Paahdamme eteenpäin. Kukaan ei puhu mitään. Joku yrittää jatkaa yöuniaan. Miehen pää retkottaa ikävästi.
Lounastauon jälkeen maa on jälleen mustaa. Tiekään ei enää ole asfalttia. Niljakas kura heittää jälkensä auton sivuikkunoihin, joista ei kunnolla enää näe läpi.
Kyliä on harvakseltaan, metsää enemmänkin. Taigaa.
Lounastauolla kolme miehistä ostaa vodkapullon. Päivän ensimmäisen. Yhtäkkiä he ovatkin uteliaita. Ihmettelevät minulta ääneen, mistä tulen, kuka olen.
Ja tarjoavat vodkaa. Pyytävät viereensa istumaan. Äijähalauksia.
Toisen vodkapullon jälkeen kolmikkoa alkaa nukuttaa. Vodkamatkailulla on hyvät puolensa. Selvin päin ei noissa pikkubusseissa töyssyteillä pysty nukkumaan.
Pimeys on jo saapunut, kun tullaan joelle. Jokea ei näy, silla missään ei ole valoja. Kuljettaja kuitenkin tietää ajaa jonkinmoiseen lossiin. Pilkkopimeään.
Puoleen tuntiin ei tapahdu mitään. Sen jälkeen lossi alkaa pyöriä. Autossa avataan kolmas vodkapullo.
Puoli tuntia myohemmin ajamme lossista. Joki on ylitetty.
Puolitoista tuntia viela matkantekoa, yöllä kahden jälkeen saavumme Jakutskiin.
Takana on 19,5 tuntia istumista, lukuisia kusi- ja tupakkataukoja seka kolme ruokataukoa.
Ruokapaikat olivat yllättävän hyviä siihen nähden että ne sijaitsivat keskellä ei mitään. Mistä niihin löytyy työntekijöitä? Yhdessä ravintolassa tehokas nuori nainen jopa osasi puhua hyvää englantia.
Jakutskin iltapäiväaurinko lämmittää. Voisiko jopa avata fleecen vetoketjua ja olla t-paitasillaan?
Jakutsk on maailman kylmin kaupunki. Lumi peittää kaupunkia kahdeksan kuukautta vuodessa. Tammikuussa 40 asteen pakkaset ovat normitila. Neljä vuotta sitten taalla mitattiin 67 asteen pakkaslukema.
Nyt ei ole lunta. Eikä edes pakkasta, paitsi öisin.
Ikiroudan tutkimuskeskuksessa sen sijaan on 12 astetta pakkasta. Laskeudumme portaita 12 metrin syvyyteen, jossa säilytetään kopiota mammutinpoikasesta.
Puolivuotiaana kuollut mammutti eli 39 000 vuotta sitten Kolymajoen seudulla. Merkittävä löytö tehtiin 1977 kultakaivausten yhteydessä Susumanin lähellä.
Mammutin ruumis oli säilynyt jäässä erinomaisesti. Alkuperäinen löydös on viety museoon Pietariin.
Instituutin luolastossa on esillä myös 10 000 vuotta vanhaa puuta. Palanen löytyi, kun luolastoa kaivettiin.
Länsi-Euroopan kokoisen Jakutian maaperästä 90 prosenttia on ikiroudassa. Koko Venajästä ikirouta pitaa vallassaan 60:tä prosenttia maa-alasta.
Jakutskin kohdalla routa yltää 160 metrin syvyyteen.
Lyhyen kesän ajan Jakutsk on kuitenkin varsin helteinen. Heinäkuussa lämpötila saattaa kohota pitkästi yli 30:n.
Kesän aikana maanpinta sulaa 2,5 metrin syvyyteen.
Talot Jakutskissa on rakennettu betonisten pilarien päälle. Talojen alla on tyhjää tilaa, betonitolppaviidakkoa, välillä metrinkin verran. Verrattomia leikkipaikkoja lapsille.
Mikäli talo rakennettaisiin suoraan maan päälle, rakennus lämmittäisi maata ja sulattaisi routaa. Sitä myöten talot painuisivat hiekkaan, ja isommat talot saattaisivat romahtaa.
Oudolta Jakutskissa näyttävät myös hopeanväriset putket, jotka kulkevat maan päällä. Paikoin putkiryhmät kulkevat monen metrin korkeudella. Niissä putkissa kulkee kaupungin kuumavesi.
Arkkitehtuurisesti Jakutsk on mielenkiintoinen. Monin paikoin talot ovat yhä neuvostomallia. Sirpit, vasarat ja punatähdet ovat kovaa valuuttaa.
Niiden oheen kaupunkiin on noussut useita moderneja rakennuksia. Työmaita on käynnissa, ja kaupunki näyttää kasvavan vilkkaasti.
Täällä kukoistaa timanttibisnes. Jakutiassa on timanttikaivoksia, ja niistä työtä riittää sen verran, että kaupungilla on vetovoimaa.
 |
| Venäjän kaupungeissa on aina "suureen isänmaalliseen sotaan" viittaavat muistomerkit. |
 |
| Lena-joen risteilijät ovat tyylikkäitä. |
 |
| Venäjän kaupungeissa on tietenkin aina myös Lenin. |
- - -
Aamu Nerjungrissa on tihkusateisen hämärä. Kello on vähän yli kuusi, juna saapui asemalle juuri Tyndinskista.
"Jakutia, Jakutia", ilmoittaa asemalaiturilla kävelevä mies.
Seuraan häntä pikkubussiin. Kymmenpaikkaisessa bussissa on kuusi miestä, mutta auto ei jää odottamaan. Edessä on pitkä matka, ja valoisan aikaan olisi hyvä ehtiä pitkälle.
Aamu alkaa pian sarastaa, mutta auton ikkunat pysyvät sateessa hikisinä. Asfalttitietä sentään.
Pian tihku muuttuu rännäksi. Eikä aikaakaan kun tien posket alkavat olla valkoisia. Kellertävät lehtikuuset sävyttävät oudosti maisemaa.
Räntä muuttuu lumeksi. Pian tiellä on senttien lumivaippa. Urista on vaikea poistua ohittamaan matelevia rekkoja.
Noustaan ylemmäs. Rekkoja on juuttunut mäkeen. Yksi rekka on tiellä poikittain, takapyörät ojassa.
Paahdamme eteenpäin. Kukaan ei puhu mitään. Joku yrittää jatkaa yöuniaan. Miehen pää retkottaa ikävästi.
Lounastauon jälkeen maa on jälleen mustaa. Tiekään ei enää ole asfalttia. Niljakas kura heittää jälkensä auton sivuikkunoihin, joista ei kunnolla enää näe läpi.
Kyliä on harvakseltaan, metsää enemmänkin. Taigaa.
 |
| Maisema ei paljon vaihdu mutta sää vaihtelee, kun jatketaan Nerjungrista maantietä pitkin kohti pohjoista ja Jakutskia. |
 |
| Ravintola ulkoa. |
 |
| Ravintola sisältä. |
Lounastauolla kolme miehistä ostaa vodkapullon. Päivän ensimmäisen. Yhtäkkiä he ovatkin uteliaita. Ihmettelevät minulta ääneen, mistä tulen, kuka olen.
Ja tarjoavat vodkaa. Pyytävät viereensa istumaan. Äijähalauksia.
Toisen vodkapullon jälkeen kolmikkoa alkaa nukuttaa. Vodkamatkailulla on hyvät puolensa. Selvin päin ei noissa pikkubusseissa töyssyteillä pysty nukkumaan.
Pimeys on jo saapunut, kun tullaan joelle. Jokea ei näy, silla missään ei ole valoja. Kuljettaja kuitenkin tietää ajaa jonkinmoiseen lossiin. Pilkkopimeään.
Puoleen tuntiin ei tapahdu mitään. Sen jälkeen lossi alkaa pyöriä. Autossa avataan kolmas vodkapullo.
Puoli tuntia myohemmin ajamme lossista. Joki on ylitetty.
Puolitoista tuntia viela matkantekoa, yöllä kahden jälkeen saavumme Jakutskiin.
Takana on 19,5 tuntia istumista, lukuisia kusi- ja tupakkataukoja seka kolme ruokataukoa.
Ruokapaikat olivat yllättävän hyviä siihen nähden että ne sijaitsivat keskellä ei mitään. Mistä niihin löytyy työntekijöitä? Yhdessä ravintolassa tehokas nuori nainen jopa osasi puhua hyvää englantia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti