sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Etelän ennätys ja Pakke Kymäläinen

Ainakin yksi ennätys reissun saldona: eteläisin vierailemani kaupunki on nyt Montevideo tuloksella 35 astetta eteläistä leveyttä. Kapkaupunki ja Hyväntoivonniemikin jäävät niukasti pohjoisemmaksi.

Ällistyin kun läntisyys-tilasto pysyi täysin ennallaan.

Läntisin paikka jossa kävin on Perun Trujillo, vähän yli 79 astetta läntistä pituutta.

Olisin maailman tai tässä tapauksessa Amerikan kartta silmissäni arvioinut, että läntinen Peru on selvästi lännempänä kuin Florida. Mutta eipä ole: tilastoykkösenäni säilyy Orlando tuloksella melkein 81 astetta läntistä pituutta.

Reissu sai päätöksensä nimenomaan etelän ennätyskaupungissa Montevideossa. Kaupungissa on miellyttävä haahuilla, ja niinpä kulutinkin kaksi päivääni siellä kuin Paul Austerin romaanihenkilöt New Yorkissa.

Montevideon keskustori on korskea. Siitä etelään kävellessä meri tulee vastaan runsaan kilometrin päässä. Sinä aikana viehättävä vanhakaupunki ehtii muuttua akikaurismäkimäiseksi satama-alueeksi.

Aallonmurtajaksi rakennetun betoniseinän viereen ladotuilla kivikasoilla istuu joutilaita miehiä kurotellen onkivavoillaan kohti merta. Kivien koloon on tumpattu polkupyöränraato. Betonipolun päällä mouruaa yksinäinen kulkukissa. Taaempana isot nosturit purkavat saksalaista rahtialusta.

Näiltä kulmilta käynnistynee Kaurismäen seuraavan trilogian avausjakso.

Uruguayn pääkaupungissa ei ole mitään pakollisia nähtävyyksiä, ja siksi se onkin mukava kuljeskeltavaksi. Ainoa museo, joka houkutti, on vanhaan vankilaan rakennettu nykytaiteen museo. Portilla kaksi haalaripukuista työmiestä kanniskeli viisimetristä mainosjulistetta tarkoituksena joko kiinnittää se portin viereiseen aitaan tai toisaalta viedä se varastoon joutilaana.

Vanginvartijan kopissa istui mies viittoillen minulle portin tekstiä: teemme remonttia, ja museo on kiinni tämän ja ensi viikon.

Se siitä museosta.

Jalkapalloturistin aistini sen sijaan pettivät pahasti. Totta kai Montevideossa olisi yksi maailmanluokan turistikohde.

Estadio Centenario on nimittäin kaikkien aikojen ensimmäisen MM-finaalin pelipaikka. 1930 Uruguay voitti loppuottelussa Argentiinan 4-2. Nykyään stadion on Penarolin kotikenttä.

Vaikka ottelua ei osunutkaan niille päiville, jotka kaupungissa olin, stadionin museo olisi pitänyt nähdä.

Tämän minulle selvensi samassa hostellissa yöpynyt romanialaismies, joka oli ilmeisen vieraskorea: hänestä Suomi olisi taannoisessa maaottelussa ansainnut tasapelin.

Kun tuli puhe suomalaisjalkapalloilijoista, kaveri heitti nimen, jota ihan heti en olisi odottanut: Kimalainen. Mietin tovin ennen kuin välähti: Kymäläinen.

Tapasin siis uruguaylaisessa hostellissa romanialaismiehen, joka muisti Pauno "Pakke" Kymäläisen, TPS:n luunkovan topparin 80-luvulta.

Ja tietenkin romanialaisturisti muisti Lahden Kuusysin, joka kaatui Steaua Bukarestin tieltä romanialaisten voittaessa Euroopan cupin 1986.

Tätä siis kirjoittelen kotona. 60 päivän reissu on tehtynä. Edessä päivät huputetussa talossa.

Miten olinkaan voinut unohtaa marraskuisen pimeyden.