Malawi

Bushman's Baobabissa kiehtovinta on odotella elefantteja. Ne saapuvat majapaikan kulmille auringonlaskun aikaan. Silloin on parasta olla valppaana.

Norsut eivät pohdi, mikä on sovinnaista, vaan ne tekevät mitä huvittaa. Norsut tulevat äänettöminä, mutta puskien rapina ja katkeavat oksat paljastavat tulijat.

Kun illalla käy pesemässä hampaat, pitää kurkata varovasti, missä elefantit ovat.

Sängyssä istuen voi ihmetellä. Ensin kuuluu rapinaa, pian näkyy kärsä, joka tunnustelee puun oksia. Kärsä jatkaa eteenpäin, ja pian pimenee. Kun norsusta jää varjo, pimeä läikkä on iso.

- - -

Malawijärvellä parasta on heti auringonnousun jälkeen, kun kalastajat saapuvat yövuoroistaan rannalle.

Kuhina on kova, kun koko kylä näyttää olevan paikalla. Riuskat miehet vetävät painavat veneet rantahiekalle. Kunkin veneen ympärillä on kymmeniä ihmisiä ja kaikilla tuntuu olevan kovasti asiaa.

Naiset tuovat isot muoviset ämpärit, joihin kalastajat ammentavat saalistaan. Naiset nostavat täyttyneet ämpärit päänsä päälle ja kävelevät pois.

Kalastajat levittävät verkkonsa aamuauringon kuumentamalle hiekalle ja huoltavat verkot seuraavan yön reissua varten.

Vieressä nuoret äidit ovat pyykkärihommissa. Monella on pieni vauva nyyttinä selässä.

Rantavesissä pestään niin pyykit kuin ihmisetkin. Luultavasti samassa paikassa käydään myös tarpeilla.

Pian alkaa aurinko porottaa ja hiljentää menoa. Iltapäivän kuumuus pakottaa itse kunkin varjoon. Yöt ovat hikisiä ja tukalia, jos ei tuuletinta ole tarjolla.

- - -

On Malawissa kaupunkejakin. Zomba on niistä mukavin. Se oli joskus maan pääkaupunki, ja arvokas historia on laajalti näkyvissä.

Kokonialistisen ajan rakennuksia on jäljellä runsaasti, ja kukkulainen maisema tekee näkymistä miellyttävät.

Moneen hektiseen kaupunkiin, esimerkiksi Lilongween, verrattuna Zombassa on leppoisaa.

Iltapäivä Blantyressa.

- - -

Takaisin Liwonden puistoon ja Bushmaniin.

Tikkaita kiiveten näköalatasanteelle tsekkaamaan hetken maisema.

Etäällä näkyy Shire-joki. Rannoilla voi nähdä norsulaumojen lisäksi hippoja ja metsäsikoja. Lähettyvillä on kymmenisen puhvelia. Kiikarin silmä löytää myös antiloopit.

Lasken kiikarin kädestäni, ja jatkan löhöilyä.

Villiä villimpi luonto

Helvetinmoista meteliä kuuluu jostakin. Tappaako leijona juuri saalistaan vai mitä tämä on?

Aamu on jo valjennut. Katson kelloa. Puoli kuusi. Makaan teltassani ja ihmettelen Afrikan luontoa. Nukahdan.

Pari tuntia myöhemmin ihmettelen teltan ympäristön autiutta. Eikö tuossa teltan takana ollut puu, muistelen. Pitää oikein kysyä.

"Oli siinä puu mutta elefantti tuhosi sen viime yönä."

Hyvä että sillä puolella telttaa ei ollut ikkunaa.

Olen South Luangwan puiston rajalla, Luangwa-joen rannalla. Majailen Croc Valleyssa, joka on entinen krokotiilitarha.

Majapaikasta pääsee näppärästi safarikierroksille puistoon sisään mutta villi luonto yltää ulkopuolellekin.

Omien kokemusteni perusteella sambialaispuisto on Afrikan ykkönen.

- - -

Ilta. Vähän jännittää mennä nukkumaan.

Nyt ei ole sesonkiaika, eikä telttani lähettyvillä tänäkään yönä ole ketään muuta.

Sytytän otsalamppuni, ja huomaan ympärilläni toistakymmentä silmäparia.

"Bushbuckeja", opastaa juuri kohdalle osunut yövartija, kun mietin mitä antilooppeja ovat.

"Ne tulevat yöksi ihmisten lähellä, koska pelkäävät leopardia."

Vartija intoutuu kertomaan lisää.

"Kerran tästä kulki jonossa seitsemän leijonaa. Tekeydyin näkymättömäksi."

"Mutta teltassa olet turvassa", mies vakuuttaa.

Suljen otsalamppuni ja siirryn telttaan. Uni ei heti meinaa tulla, mutta mikäpä olisi hienompi paikka ihmetellä luontoa.

Teltan takaa kuuluu ääntä kuin joku siivoaisi. Ikkunan takaa teltan editse kävelee hippo.

Nuuhkii maata, pureksii ruohoa.

Kävelee pois.