Ilmassa lentaa hamahakin verkkoja. Pitkia, tuulen huojuttamia lankoja, tiheita seitteja. Aurinko luo niihin valonsa ja heijastuksensa.
Istun Irina's Guesthousen terassilla ja ihmettelen maailmaa. Alaviistossa kohisee vuolas joki, Debed. Debed-joki on vuosimiljoonien saatossa kaivanut tiensa lapi korkeiden kallioiden. Nyt joki juoksee vetta kanjonin pohjassa, kalliot satoja metreja ylempana.
Laajennettuna, olen nyt Armeniassa, 50 kilometria Georgian rajalta etelaan.
Irina on viisikymppinen nainen. Han oli aikoinaan menestyva sellisti, kierteli ympari maailmaa Pariisissa ja Riiassa asti.
Sitten sattui tragedia. Irinan ja Stepanin armeijassa ollut poika kuoli.
- Joku rajakahakka, Irina sanoo.
Irinan talon ruokahuoneen pitkan seinan keskella on uuni, josta on tehty pojan alttari. Uunin edustalla poika on vakavana isossa, valkoraamisessa kuvassa.
- En pystynyt enaa soittamaan, Irina sanoo.
Han keksi lopulta uuden toimeentulon. Han alkoi matkailuyrittajaksi. Nyt Irinan majatalo on paassyt jo Lonely Planetin sivuille asti.
Talon ylakerta on kuin suomalainen kesamokki. Keskella on iso huone ja molemmissa paadyissa pienet makuuhuoneet. Huoneet on sisalta paneloitu kapein laudoin. Tuuli tuo oisin kylmaa ilmaa parvekkeen ovien ja ikkunoiden lapi.
Huoneissa on kuitenkin lampopuhaltimet, mutta kaksi lamminta peittoa ajaa saman asian.
Irinasta ja hanen huolenpidostaan ei voi olla pitamatta. Iltaisin seitsemalta hanen kotonaan on poyta katettuna. Vieraat paasevat nauttimaan armenialaisesta keittiosta. Ruoka on maukkainta mita koko matkalla olen syonyt.
Irinasta ei voi olla pitamatta, mutta taksikuskit eivat hanesta pida. He neuvovat majapaikkaa kyselevat turistit muualle. Irina nimittain suosittelee matkalaiselle ensin jukiset kulkuneuvot, kertoo niiden aikataulut.
- Mashrutka numero 5 kulkee talon edesta Alaverdin keskustaan. Siella voit nousta oranssiin mashrutkaan, jossa lukee Haghpat.
Niin teen.
Haghpatin luostari on yksi komeimmista Armeniassa. Ja Armenian luostarit ja kirkot ovat komeimmasta paasta ja kaikkein vanhimpia koko maailmassa. Armenia julisti kristinuskon valtiouskonnokseen vuonna 301. Ensimmaisena maana maailmassa.
Haghpatista on yli ruskan varjaamien makien ja laaksojen nakoyhteys Sanahiniin, jossa on samanmoinen luostari. Kummatkin ovat vahan yli tuhatvuotiaita. Sanahaniin paasee kavellen, mutta matkalla pitaa ylittaa kaksi isoa rotkoa.
Irina on huonolla tuulella. Han on saanut negatiivista palautetta.
- Ensimmaisen kerran kolmeen vuoteen, sina aikana kun olen vieraita ottanut, han puuskahtaa.
Suomalaispariskunta (!) oli moittinut Irinaa seuraavassa majapaikassaan Jerevanissa. Liian vaikea vaellusreitti. Tylsaa muutenkin. Irinalla oli koiria pihallaan ja ne haukkuivat.
Kun luen Irinan vieraskirjaa, ihmettelen siella olevien suomalaisten suurta maaraa.
- Jostain syysta tana vuonna on ollut paljon suomalaisia, Irina ihmettelee itsekin.
Minakin jo tapasin kaksi suomalaista, eri kerroilla, Jerevanissa. Onkohan joku matkailulehti ylistanyt Armeniaa? Vai saako Tbilisiin niin halpoja lippuja?
Mina voin ainakin varauksetta suositella: ihan loistavia maita molemmat, niin Armenia kuin Georgia. Ehdottomasti matkani kohokohdat.
Istun Irina's Guesthousen terassilla ja ihmettelen maailmaa. Alaviistossa kohisee vuolas joki, Debed. Debed-joki on vuosimiljoonien saatossa kaivanut tiensa lapi korkeiden kallioiden. Nyt joki juoksee vetta kanjonin pohjassa, kalliot satoja metreja ylempana.
Laajennettuna, olen nyt Armeniassa, 50 kilometria Georgian rajalta etelaan.
Irina on viisikymppinen nainen. Han oli aikoinaan menestyva sellisti, kierteli ympari maailmaa Pariisissa ja Riiassa asti.
Sitten sattui tragedia. Irinan ja Stepanin armeijassa ollut poika kuoli.
- Joku rajakahakka, Irina sanoo.
Irinan talon ruokahuoneen pitkan seinan keskella on uuni, josta on tehty pojan alttari. Uunin edustalla poika on vakavana isossa, valkoraamisessa kuvassa.
- En pystynyt enaa soittamaan, Irina sanoo.
Han keksi lopulta uuden toimeentulon. Han alkoi matkailuyrittajaksi. Nyt Irinan majatalo on paassyt jo Lonely Planetin sivuille asti.
Talon ylakerta on kuin suomalainen kesamokki. Keskella on iso huone ja molemmissa paadyissa pienet makuuhuoneet. Huoneet on sisalta paneloitu kapein laudoin. Tuuli tuo oisin kylmaa ilmaa parvekkeen ovien ja ikkunoiden lapi.
Huoneissa on kuitenkin lampopuhaltimet, mutta kaksi lamminta peittoa ajaa saman asian.
Irinasta ja hanen huolenpidostaan ei voi olla pitamatta. Iltaisin seitsemalta hanen kotonaan on poyta katettuna. Vieraat paasevat nauttimaan armenialaisesta keittiosta. Ruoka on maukkainta mita koko matkalla olen syonyt.
Irinasta ei voi olla pitamatta, mutta taksikuskit eivat hanesta pida. He neuvovat majapaikkaa kyselevat turistit muualle. Irina nimittain suosittelee matkalaiselle ensin jukiset kulkuneuvot, kertoo niiden aikataulut.
- Mashrutka numero 5 kulkee talon edesta Alaverdin keskustaan. Siella voit nousta oranssiin mashrutkaan, jossa lukee Haghpat.
Niin teen.
Haghpatin luostari on yksi komeimmista Armeniassa. Ja Armenian luostarit ja kirkot ovat komeimmasta paasta ja kaikkein vanhimpia koko maailmassa. Armenia julisti kristinuskon valtiouskonnokseen vuonna 301. Ensimmaisena maana maailmassa.
Haghpatista on yli ruskan varjaamien makien ja laaksojen nakoyhteys Sanahiniin, jossa on samanmoinen luostari. Kummatkin ovat vahan yli tuhatvuotiaita. Sanahaniin paasee kavellen, mutta matkalla pitaa ylittaa kaksi isoa rotkoa.
Irina on huonolla tuulella. Han on saanut negatiivista palautetta.
- Ensimmaisen kerran kolmeen vuoteen, sina aikana kun olen vieraita ottanut, han puuskahtaa.
Suomalaispariskunta (!) oli moittinut Irinaa seuraavassa majapaikassaan Jerevanissa. Liian vaikea vaellusreitti. Tylsaa muutenkin. Irinalla oli koiria pihallaan ja ne haukkuivat.
Kun luen Irinan vieraskirjaa, ihmettelen siella olevien suomalaisten suurta maaraa.
- Jostain syysta tana vuonna on ollut paljon suomalaisia, Irina ihmettelee itsekin.
Minakin jo tapasin kaksi suomalaista, eri kerroilla, Jerevanissa. Onkohan joku matkailulehti ylistanyt Armeniaa? Vai saako Tbilisiin niin halpoja lippuja?
Mina voin ainakin varauksetta suositella: ihan loistavia maita molemmat, niin Armenia kuin Georgia. Ehdottomasti matkani kohokohdat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti