Laaksosen Teijon isalla oli Volga-taksi. Sellainen iso auto, jossa penkkeja on kolmessa rivissa. Laaksonen kuljetti Volgallaan lapsia Jyskeen yleisurheilijoiden keskiviikkokisoihin ja harjoituksiin. Han ajoi Kivijarvelta ja koukkasi Laitilan pohjoisten kylien kautta kirkonkylaan.
Kevat oli alkamassa, ja oli ensimmaisten maastojuoksukisojen aika. Nousin Kiikonmaen pysakilla Volgaan, jossa oli yksi minulle tuntematon poika.
- Tero, sa olet tosi hyva juoksijatyyppi. Noin pitkat jalat ja kevyt kroppa, Laaksosen vieressa istunut mies kehui uutta kaveria, jonka lempinimen tulin myohemmin tietamaan: Tikku-Tero.
Olin edellisena kesana kymppipojissa noussut Laitilan ykkoseksi, ja nyt minua jannitti. Tero naytti tosi kovalta juoksijalta.
Tahan asti minua oli jannittanyt, koska tiesin tyttojen juoksevan Kaariaisissa samaan aikaan. Pelkasin etta havian tytoille. Nyt pelkasin etta havian seka tytoille etta Tikku-Terolle. Minua jannitti kahta kauheammin.
Ja olinhan myos siirtynyt uuteen sarjaan, 12-poikiin.
36 ja puoli vuotta myohemmin Armenian kapeilla ja mutkaisilla teilla kohtaan vahan valia samanlaisia Volga-autoja kuin oli Laaksosen Teijon isalla.
Autokanta taalla on vanhempaa kuin missaan muualla.
Bussit ovat varmaankin 50-luvulta. Monet bussit ovat pyoreakulmaisia, ja niissa on vanhanaikaisen kuorma-auton pyorea nokka. Ylamaet bussit joutuvat matelemaan ykkosvaihteella.
Jerevanissa nousen taksiin, kun pitaa jatkaa asemalta keskustaan. Taksina on Lada, joka ajettaessa huojuu sivusuunnassa. Ladan penkki on erittain alhaalla ja koko ajan pelkaan, etta auton pohja puhkeaa ja tipahdan asfaltille.
Kuljettaja esittelee armeniaksi ohi jaavia rakennuksia. Tuossa on jalkapallostadion, tuossa brandymuseo.
Georgian ja Armenian raja ylittyi aika helposti. Mutta kun passissa lukee Turku, Armenian rajalla passia syynataan vahan normaalia tarkemmin.
Jerevanin erinomainen kansanmurhamuseo kertoo lisaa, miksi taalla vihataan turkkilaisia.
Kuvassa keskella on kymmenia paakalloja. Ymparilla kymmenia ihmisia poseeraa niinkuin viime vuosisadan alun sukukokouksissa tapana oli. Kaikki ovat vakavia ja katsovat kohti kameraa.
Sukujuhlissa kaikki ovat lasna, niin elavat kuin kuolleet.
Museossa on myos valokuvia nalkaan kuolleista armenialaislapsista, otteita paivakirjoista kansanmurhan tiimoilta ja kuvia nykyisen Turkin alueelta ennen ja nyt.
Kuvista nakee, miten turkkilaiset ovat tuhonneet armenialaista kulttuuria, ovat itse asiassa tuhonneet sen melkein kokonaan maansa alueella.
Illalla syon hanpurilaisen baarissa, jonka seinat ovat punaisia ja keltaisia ja jossa on useita Marilynin valokuvia.
Ai niin, ei Tikku-Terosta ollut mihinkaan. Eika tytoista.
Kevat oli alkamassa, ja oli ensimmaisten maastojuoksukisojen aika. Nousin Kiikonmaen pysakilla Volgaan, jossa oli yksi minulle tuntematon poika.
- Tero, sa olet tosi hyva juoksijatyyppi. Noin pitkat jalat ja kevyt kroppa, Laaksosen vieressa istunut mies kehui uutta kaveria, jonka lempinimen tulin myohemmin tietamaan: Tikku-Tero.
Olin edellisena kesana kymppipojissa noussut Laitilan ykkoseksi, ja nyt minua jannitti. Tero naytti tosi kovalta juoksijalta.
Tahan asti minua oli jannittanyt, koska tiesin tyttojen juoksevan Kaariaisissa samaan aikaan. Pelkasin etta havian tytoille. Nyt pelkasin etta havian seka tytoille etta Tikku-Terolle. Minua jannitti kahta kauheammin.
Ja olinhan myos siirtynyt uuteen sarjaan, 12-poikiin.
36 ja puoli vuotta myohemmin Armenian kapeilla ja mutkaisilla teilla kohtaan vahan valia samanlaisia Volga-autoja kuin oli Laaksosen Teijon isalla.
Autokanta taalla on vanhempaa kuin missaan muualla.
Bussit ovat varmaankin 50-luvulta. Monet bussit ovat pyoreakulmaisia, ja niissa on vanhanaikaisen kuorma-auton pyorea nokka. Ylamaet bussit joutuvat matelemaan ykkosvaihteella.
Jerevanissa nousen taksiin, kun pitaa jatkaa asemalta keskustaan. Taksina on Lada, joka ajettaessa huojuu sivusuunnassa. Ladan penkki on erittain alhaalla ja koko ajan pelkaan, etta auton pohja puhkeaa ja tipahdan asfaltille.
Kuljettaja esittelee armeniaksi ohi jaavia rakennuksia. Tuossa on jalkapallostadion, tuossa brandymuseo.
Georgian ja Armenian raja ylittyi aika helposti. Mutta kun passissa lukee Turku, Armenian rajalla passia syynataan vahan normaalia tarkemmin.
Jerevanin erinomainen kansanmurhamuseo kertoo lisaa, miksi taalla vihataan turkkilaisia.
Kuvassa keskella on kymmenia paakalloja. Ymparilla kymmenia ihmisia poseeraa niinkuin viime vuosisadan alun sukukokouksissa tapana oli. Kaikki ovat vakavia ja katsovat kohti kameraa.
Sukujuhlissa kaikki ovat lasna, niin elavat kuin kuolleet.
Museossa on myos valokuvia nalkaan kuolleista armenialaislapsista, otteita paivakirjoista kansanmurhan tiimoilta ja kuvia nykyisen Turkin alueelta ennen ja nyt.
Kuvista nakee, miten turkkilaiset ovat tuhonneet armenialaista kulttuuria, ovat itse asiassa tuhonneet sen melkein kokonaan maansa alueella.
Illalla syon hanpurilaisen baarissa, jonka seinat ovat punaisia ja keltaisia ja jossa on useita Marilynin valokuvia.
Ai niin, ei Tikku-Terosta ollut mihinkaan. Eika tytoista.
Tottahan elämä opettaa, ettei Tikku-Terot tai tytöt ole vaarallisia, mutta turkulaisuus onkin pahempi taakka. Siinä voi joutua epäillyksi vaikka kansanmurhasta. Liisa
VastaaPoistaEika turkulaisuudesta paase eroon...
VastaaPoistaI could not believe when this deep rooted conflict between the Turks and Armenians was forgotten momentarily so that relief supplies could be sent to Syria via Turkey after the catastrophic earthquakes near the Turkey/Syria border in February 2023.
VastaaPoista