Haaveilija

Kun istahtaa Vanin kaupungin linnoituskukkulalle, ei voi olla huomaamatta paljon muita korkeammalle nousevaa lumihuippuista vuorta. Ararat siella Van-jarven takana ei sentään näy, mutta vuori nokottaa raamatullisen jylhana ymparıllaan pilvirengas kuın Saturnuksella renkaat.

Seuraavaksi silma ihmettelee linnoituksen vieressa olevaa niittya, jossa lontystaa lehmia. İsolla niitylla siella taalla on raunioita kertomassa menneesta suuruudesta. Siina olisi Vanin vanhakaupunki, jos historia olisi edennyt toisin.

Van oli Armenian ydinta sata vuotta sitten, jolloin ottomaanit jaivat ensimmaisessa maailmansodassa haviajien puolelle. Suurimmaksi haviajaksi lopulta paatyi Armenia, joka joutui nousevan turkkilaısen nationalismin uhriksi. Valloitetulta Vanin alueelta Turkki tuhosi lahes kaiken, mika muistutti Armeniasta.

Kukkulalla istuessa voi myos laittaa silmat kiinni. Kuunnella.

Uuden kaupungin puolelta kuuluvaa kurdipoppia en ainakaan Suomeen tuo tuliaisıksi. Valilla popin jattavat taustalle mınareettien rukouskutsut. Aivan keskustan tuntumassa on lentokentta, josta nousevin koneiden jyly tavoittaa korvat ennen kuin koneet kaartavat jarven ylle ja kohti lantta.

Silmat taas auki, silla niille tarjonta on mielenkiintoisempaa. Vuoret ymparoivat Van-jarvea joka suunnalta. Vuoristoseudut ovat taalla pelottavia, silla alue on yksı maanjaristysherkimpia paikkoja maailmassa. Vuosi sitten jarven pohjoispuolella jarisi tuhoisasti. Pienempia jaristyksia, jotka eivat ylita uutiskynnyksia, on usein.

Vanissa on enemman nettikahviloita ja partureita mita olen missaan nahnyt.

Vanissa nakyy myos naisia. Taalla muukalaiselle jopa flirttaillaan.

Linnoituksella odotin etta ryhma paikallisia kavelee ohitseni ennen kuin otan kameran esiin. Siita ryhmasta kaksi nuorta naista kaantyi keimailemaan heti kun nakivat kameran.

Van on ensimmainen kaupunki Ita-Turkissa missa nakyy naisten saarıa. Tahan asti paljastavinta on ollut nahda avoimet hiukset.