torstai 18. lokakuuta 2012

Mashrutka, kirkkoja ja jaatikko

Ooooh.

Huomaa etta on japanilainen pariskunta mashrutkassa. Oooh nousee ilmaan lievalla falsetilla. Kadet nousevat ilmaan ja kohtaavat toisensa.

Suomalainen toteaa jayhasti, etta onhan kirkko ihan natti. Kirkko on georgialaisessa kylassa nimelta Ananuri.

Mashrutka, paikallisesti pikkubussi, on talla kertaa eraanlainen turistibussi, silla siihen on jostain syysta valikoitunut pelkkia turisteja. Etupenkilla istuvat japanilaiset, takapenkilla on ukrainalainen perhe, kaksi pienta lasta. Keskella istuvat suomalainen, italialainen seka yhdysvaltalainen 65-vuotias mies, joka oli Frank Shorterin harjoituskaveri ja on yha maratonin olympiavoittajan (Munchen 1972) kaveri.

Niinpa tama mashrutka poikkeaa mashrutkojen ohjesaannoista ja pysahtyy turistinahtavyyksille. Kun pikkubussi on noussut koko joukon serpentiinimutkia, edessa tien reunalla on kummallinen nahtavyys: neuvostoaikana rakennettu puoliympyran mallinen iso taideteos, jossa on kuvattuna Venajan tarustoa ja maan muistettavimpia hetkia. Partasuisten jumalhahmojen ja maailmansotien sotilaiden lisaksi paikkansa on saanut myos rakettina liitava Juri Gagarin.

Ennen kaikkea paikassa kiehtoo, niin se paikka. Tien reunalta voi katsoa melkein suoraan alaspain kohti pienta virtaavaa puroa ja puolen kilometrin paassa alapuolella olevaa maanpintaa.

Mashrutkan paatepisteena on Kazbegin kyla, jonka ylapuolella on Georgian tunnetuin nahtavyys. Yksikaan georgialainen matkailumainos ei ole esittelematta korkealla kylan ylla olevaa kirkkoa nimelta Tsminda Sameba.

Sinne pitaa tietenkin kiiveta. Tunnin jyrkan kapuamisen jalkeen voi huomata, etta kannatti tulla. Kirkon taustalla 5047-metrinen Mt Kazbeg jokottaa jyhkeana. Valokuvatkin ovat herkullisia, kun kirkon taakse saa kauniit vuoret.

Kirkkoon kavellessa korva kertoo jo, etta kirkko on hengissa. Kokopartainen pappi lukee monotonisella ortodoksinuotilla pyhaa tekstia. Kirkko nayttaa puheen tahdissa miellyttavalta ilman krumeluureja. Kirkossa ei ole seina- tai kattomaalauksia. Pelkistetty alttari, alttaria vastapaata iso tyhja tuoli.

Ja takana edelleen ne vuoret. Melkein tekee mieli sanoa oooh.

Kirkolle kavelee alhaalta tunnissa mutta jaatikolle matkaa on puuduttavat viisi tuntia. Kaikki matkakaverit ovat jo luovuttaneet viimeistaan tuntia ennen jaatikkoa, silla iso vuori lymyilee nyt pilven takana. Koko matkan minua seurannut piski on yha mukana.

Koira vaikuttaa pettyneelta, kun kaannyn takaisin jaatikon alkaessa. Itse asiassa jaatikko paallisin puoli nayttaa ihan kavelykelpoiselta, mutta pintakuori saattaa olla pettava.

Kun olen kavellyt takaisin tunnin verran, jaatikko ja vuori ovat yha hollilla. Siina vaiheessa pilviverho paattaa armahtaa sitkean. Huippu paljastuu hiljalleen yksinaiselle kulkijalle.

Jayha suomalainenkin saattaa jo sanoa oooh. Mutta niin ettei kukaan kuule.

Illalla hostellissa, jolla on pelottava nimi: Nazi guesthouse, on jalleen tarjolla jokapaivainen illallinen. Hostellin asukkaat tulevat kuudeksi paikalle, ja kaikki asettautuvat poydan aareen georgialaiselle illalliselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti