Kiinalainen tunnin juna

Jos et käy luolissa ja vesiputouksella, et ole käynyt Luang Prabangissa, sanoi oppaamme. Kannatti käydä.

Sähkökatko pimentää baarin terassin Luang Prabangissa juuri kun olen salapoliisina alkanut kuunnella naapuripöytien ristiinkeskustelua. Nuoret, venäläisnainen ja kiinalaismies ovat löytäneet toisensa.

"Kiva tavata kun olemme ystävällisistä kansoista."

He sytyttävät tupakan, jälleen yhden. Kiinalaismies käynnistää pimentyneessä ja hiljenneessä illassa soittimestaan biisin. Beatlesin Let It Be alkaa soida.

Jotakin kaurismäkeläistä on hetkessä.

Naapuripöydän nuori nainen on reissuni ensimmäinen "tapaamani" venäläinen. Kiinalaisia sitten riittääkin, niin kuin tässä maailmassa tuntuu muutenkin käyvän.

Pian Tunnin junaan! Laosiin on noussut kiinalaisia rautatieasemia. Kolme niistä näin, ja kaikki olivat jokseenkin identtisiä keskenään.

Vuoden 2021 lopulla avautui rautatieyhteys Kiinan Kunmingista Laosin Vientianeen. Pääsin jo hyödyntämään etua matkaamalla Vang Viengistä Luang Prabangiin tunnissa ja vartissa.

Siis tunnin juna on toteutunut.

Edellisellä reissullani 2002 muistan, kun bussi kurvaili upeissa maisemissa saman välin noin kuudessa tunnissa. Nyt juna viuhui 80 prosenttia matkasta tunnelissa. Maisema siinä kaupassa hävittiin.

Paitsi että tunnin junamatkaa minulle ratayhteys tarkoittaa kiinalaisinvaasiota. Pääseehän Yunnanin pääkaupungista Luang Prabangiin runsaassa kuudessa tunnissa ja Vientianeen yhdeksässä tunnissa.

Mitä se tarkoittaa laosilaisille? Uhkaa vai mahdollisuutta?

Enemmän uhkaa, vastaa Mekongin laivamatkalla oppaanamme oleva mies.

Mahdollisuuden puolelle mennään siinä, että paikallinen matkailu voi paremmin, ja etenkin covid-vuosien jälkeen siihen on totisesti tarvetta.

Luang Prabang on muuttunut ja kehittynyt sitten viime reissuni 2002, mutta tyylillä.

Iltamarkkinat on ja pysyy. Joka ilta.

Mutta ehkäpä kiinalaisturistien rahat jatkossa menevätkin toisille kiinalaisille. Idyllisten pikkukauppojen sijaan täällä alkaa jo näkyä massiivisia kiinalaisten kauppoja. Kiinteistöt valuvat hiljalleen kiinalaisille. Tällä tavalla Kiina on jo vallannut ison osan Afrikkaakin.

Mekong-oppaastani oli puhe. Hän jos joku on laosilainen, ja hän ylpeänä esittelee maataan ja sen kaunista luontoa.

Käymme viskitehtaalla, jossa pulloon on sullottu kobra ja toiseen pulloon skorpioni. "Miehet eivät seuraavana yönä nuku", hän naurahtaa.

Pitää hiukan varoa, kun avaa pullot.

Pak Ou -joen kohdalla kapuamme luolaan, joka on täytetty buddha-patsailla.

Tämäkin luola sijaitsee aika dramaattisella paikalla.

Kuang Si -vesiputouksella pääsemme kipuamaan putouksen huipulle liukasta mutapolkua ja päälle vilvoittelemaan uimareissulle.

Ei Laos ole ollenkaan hassumpi maa.

Mekongin vilinää.

Kapteenimme.

Turistien kohokohta: auringonlasku.

Ja tuohan se kauniit sävyt Mekongin ylle.