Matkalla: Pommikuoppa, aamusumu ja auringonlaskun hetket

Laosin kallioperään on syntynyt valtavasti luolia. Pha Tok on vähän erilainen luola, sillä siellä ei majaile buddha vaan se oli Vietnamin sodan (tai toisen Indokiinan sodan, kuten Laosissa määritellään) aikana turvapaikka kommunistijohtajille ja sotilaille.

Kolme pikkupoikaa marssii sotilaallisen ryhdikkäinä kohti luolastoa. He ovat päättäneet ottaa matkanjohtajan roolin ja johdattaa minut luolille.

"Tuossa", he osoittavat.

"Amerikkalaisten pommi. Pummm!"

Luolaston eteen on jätetty pommin jättämä kuoppa muistoksi. Vähän kauempana on toinen samanlainen.

Amerikkalaiset tosiaan pommittivat. Laosin puolelta rajaa kulki Ho Tshi Minh -polku, jota pitkin pohjoisen kommunistit kuljettivat aseita ja huoltohommia kohti etelän taistelurintamia.

Laos on edelleen maailmanhistorian eniten pommitettu maa. Yhdysvallat pudotti Laosiin sodan aikana 1963-1973 lähes 240 miljoonaa pommia, joista kolmasosa jäi räjähtämättä.

Siitä jäi Laosille iso ongelma. Edelleen viikoittain maassa tapahtuu onnettomuuksia räjähtävien pommien tai miinojen myötä.

AXO (räjähtämätön esine) on järjestö, joka etsii räjähteitä ja tekee niitä vaarattomaksi. Järjestön museo Luang Prabangissa.

Rypälepommeja.

Pha Tok on kuitenkin räjähteiden osalta turvallinen. Kiusallinen iilimato sen sijaan pureutuu varpaitteni väliin.

Pojat ymmärtävät varsin pian, että tämä länkkäri ei heitä nyt kaipaa.

Hotellin parvekkeen aamumaisema Nong Khiawissa.

Pha Tok sijaitsee Nong Khiawin kaupungin kupeessa. Kaupunki puolestaan lepää kauniisti Nam Ou -joen mutkassa.

Parvekkeeni on totta kai joelle päin. Aamuisessa usvassa vastarannan karstikukkulat nousevat tunnelmallisesti.

Ylempänä silmä erottaa jotakin rakennelmaa mäen huipulla. sinne pitää kiipustaa.

Edessä on strategisen päätöksen hetki: kiivetäkö tunnin matka kukkulalle auringonlaskun aikaan, jolloin näkymä lienee paras mutta toisaalta paluumatka pimeässä voi olla vähän pelottava.