Muang Ngoy - kylä keskellä kaikkea

Nam Ou -joki vaellusreitiltä katsottuna.

Sama joki vähän alempaa.

Jokimatkailua, vaeltelua riisipeltojen pientareilla pikkukylien välillä, kiipustamista näköalakukkuloille, vilvoittelua vesiputousten alla.

Näistä on minun päiväni parin viime viikon ajalta tehty.

Tähän meinasi tyssätä yksi vaellusreitti mutta saappaat käteen ja eteenpäin. Vettä oli puolireiteen.

Kyläläisiä.

Riisipeltoja.

Tad Mook -vesiputouksella.

Harvoin lataan ruokakuvia mutta tää lounas ja lounaspaikka olivat aika makeet.

Sadonkorjaajat alueen valtatiellä.

Kun tulee riittävän monta vesiestettä, ei enää jaksa riisua kenkiä.

Muang Ngoy on hassu pieni kylä, kuvailisiko että keskellä ei mitään. Oikeastaan se sijaitsee keskellä kaikkea.

Kylään pääsee käytännössä ainoastaan veneellä. Jonkinmoinen tiekin sinne vie, mutta edes nelivetomaasturilla sitä tietä ei ehkä selviäisi. Ei ainakaan näillä sadekauden jälkeisillä mutavellimäärillä.

Kylän halkoo hiekkatie, jonka ympärillä on maalaamattomia puurakennuksia, joissa on ravintoloita, kauppoja tai ompelimoja, verstaita, partureita sun muuta.

Jokinäkymien varressa edellisten rakennusten takana sijaitsevat majoituspaikat. Puisten majojen terasseilla on riippumatot, ja niistä näkyy upeat maisemat alapuolella virtaavalle joelle ja takana jököttäville kukkuloille. Paikoin on noussut myös massiivisempia hotelleja. Tämä kylä elää turisteista.

Tältä näyttää Muang Ngoy kylään saapuvan silmin.

Tässä on hyvä köllötellä.

Kaveri kylpyhuoneessa.

Muang Ngoyta pääsee ihailemaan näköalakukkulalta.

Muang Ngoyn pääkatu.

Vedenpinta Nam Ou -joessa on korkealla, samoin jokeen laskevissa pienemmissä joissa ja puroissa. Nam Ou puolestaan laskee Mekongiin. Pohjois-Laosissa ollaan.

Siltoja täällä ei ole oikein lainkaan.

Muang Ngoysta jatkoin venekyydillä pohjoisen suuntaan määränpäänä Muang Nkua.

Ensin putkuteltiin runsaan tunnin verran pienellä, kattamattomalla veneellä, johon oli nostettu neljä puista, matalaa tuolia. Sen verran siihen suunnilleen mahtui.

Onneksi osui pilvinen matkapäivä, pahimmalta porotukselta vältyttiin.

Matkan keskeytti valtava pato. Niitä Laosin jokiin on noussut useita, ja niiden myötä jokiliikennöinti on hankaloitunut. Toisaalta Laos on sähköntuotannossa omavarainen ja myös vie sähköä naapurimaihin.

Kuski laskettelee veneensä rantahiekkaan ja hyppää veneestä rantaveteen. Hän nostaa sinne yhden jakkaroista. Niinpä me neljä länsimaista pröystäilijää pääsemme nousemaan veneestä kuivin jaloin.

Kymmenen minuutin odottelun jälkeen paikalle karauttaa "taksi" eli avolavapaku, jossa pressun alla on molemmilla reunoilla puupenkit.

Lyhyen, pomppuisen kaahailumatkan jälkeen pääsemme padon yläjuoksulle, jossa odottaa vähän isompi vene.

Tällaisella kyydillä matkasimme kolme tuntia. Välillä veneessä oli vähän ahtaampaakin.

Padon tuoman vedennousun myötä joessa on paikoin "hassuja" metsiä.

Isommalla veneellä matka Muang Nkuahan kestää reilut kolme tuntia, ja vene, nyt onneksi katettu, on kuin paikallisbussi.

Veneessä on runsaasti paikallisia monine tavaroineen. Yllättävintä siellä ovat kaksi moottoripyörää, joiden nostaminen veneestä pois näyttää työläältä. Loogisempia laivassa ovat häkissään vaakkuva ankka sekä kuskin äkkijarrutuksen jälkeen jokikalastajalta ostama iso, henkeään haukkova kala.

Vene pysähtelee tarpeen mukaan pikkuasutusten kohdalla, kylistä ei varmaan voi puhua.

Moottoripyörän nostoa irtobambuista kyhätylle laiturille oli jännä seurata.

Maisemat veneestä olivat monin paikoin kauniit.

Rantautumiset vaativat pientä sumplimista.

Nyt olen Muang Khuassa, eikä tästä ole kuin runsaan tunnin bussimatka Vietnamiin. Tässä kaupungissa näkyy myös Kiinan läheisyys etenkin ravintoloiden ruokalistoissa.

Maisema hotellin parvekkeelta Muang Khuassa.

Muang Khua lienee hyvin tavallinen laosilaiskaupunki.