Vallankumouksia ja tulivuoria

"Bush genocida", lukee Nicaraguan Leonissa Plazan kulman rakennuksen seinässä.

Vaaleaa ja punaista tiiltä oleva rakennus on ajan patikoimaa. Voisi myös sanoa, että se on pahasti rappeutunut.

Rakennus on Museo Historico de la Revolution. Rakennuksessa päämajaansa piti Somozan suvun johtamaa oikeistodiktatuuria vastaan Nicaraguassa taistellut FSLN eli sandinistit.

Somozan klaani oli vallassa paljolti Yhdysvaltain ja Ronald Reaganin hallinnon tuella 42 vuotta. Reagan pelkäsi Kuuban ja etenkin Neuvostoliiton saavan ison jalansijan Väli-Amerikasta.

Vuonna 1979 kansa nousi sandinistien johdolla valtaan, ja maahan saatiin jonkinlainen demokratia.

Oppaani, vuonna 2000 syntynyt nainen esittelee rakennusta, joka huokuu historiaa. Seinillä on tuttuja naamoja, vallankumouksen sankareita ja esikuvia Che Guevaran ja Fidel Castron johdolla. Maan suurin sankari, ainakin monelle, on Augusto Sandino, joka Anastasio Somozan käskystä murhattiin 1933.

Kuriositeettina: Sandinon tytär on edelleen elossa.

Oppaani, taustalla katedraali.

Lienee edesvastuutonta johdattaa turisti tämännäköiselle katolle.

Sandinistien joukoissa sotinut, nykyisin museokierroksia vetävä mies esittelee kuvaansa museon kokoelmista.

Vuonna 1979 kaikki muuttui: kansa sai tahtonsa läpi ja Nicaraguasta tuli sosialistinen maa.

Maan johtajaksi nousi pian sama mies, joka nykyäänkin pitää vahvasti valtaa hallussaan. Hänen toimintatapansa ovat yhtä raa'at kuin Somozalla aikanaan. Vaaleilla valitusta johtajasta kehittyi pikkuhiljaa julma diktaattori.

Maan vapaa media on tuhottu, johtajan poliittiset kilpailijat on vangittu. 2018 diktaattorin asevoimat tappoivat satoja mielenosoittajia. Monet ovat paenneet maasta. Apatia ja epätoivo ovat vallalla.

Nicaraguan nykytilanteesta kertoo sekin, että maa äänesti Putinin Ukrainalta valtaamien alueiden liitosten laillisuuden puolesta YK:n yleiskokouksessa yhdessä Pohjois-Korean, Syyrian ja Valko-Venäjän kanssa.

Suomikin tuki pitkään vallankumouksen jälkeen, vielä 2000-luvullakin Nicaraguaa.

Turistin silmin Leon näyttää mielenkiintoiselta. Kaupungin poliittisuuden ja dynaamisuuden huomaa monista museoista, muistomerkeistä ja seinämaalauksista.

Isossa seinämaalauksessa näytetään, kun poliisi avasi tulen mielenosoittajia kohtaan.

Runoilija Rigoberto Lopez Perez pestautui trajoilijaksi Anastasio Somoza vanhemman voitonjuhliin ja ampui diktaattori kuoliaaksi vuonna 1956. Häntä muistetaan Leonin kaduilla.

Toisaalta Leonissa on runsaasti viihtyisiä ravintoloita ja upeita, vanhoja kirkkoja. On myös erinomaisia taidemuseoita ja ystävällisiä ihmisiä.

Voisi olettaa että espanjan taitajalle tilanne voisi näyttää toisenlaiselta.

Latinalaisen Amerikan kolmanneksi suurimman katedraalin katolla on jännä kävellä.

Leonin maisemassa häämöttää useita tulivuoria.

Leonissa on upea taidemuseo, jossa esillä on muun muassa Andy Warholin Marilyn-klassikko.

Tuhottu ratsastajapatsas museossa.

Nicaragua on tulivuorien maa. Tälläkin hetkellä ainakin kuusi niistä on aktiivisena.

Kiiipustimme Telican kraaterin reunalle, josta on laaja näkymä tulivuoren sisuksiin. Kraateri pulppusi rikinkatkuista savua. Nenä tunnisti vienosti mädäntyneen kananmunan hajun jo kivisellä kävelymatkalla.

Telica on viimeksi purkautunut isosti 1600-luvulla, jonka jäljiltä syntyi nykyinen, halkaisijaltaan yli 100-metrinen kraateri. Sivummalla näkyy yhä vanha kraateri, joka muistuttaa menneestä.

Tulivuoren sisuksia on kiehtova ihmetellä, mutta edustavaa valokuvaa siitä on hankala näppäistä.

Tulivuoren reunamilta voi ihailla värikästä ja tunnelmaista maisemaa auringonlaskun aikaan. Tulivuoren kaasut, ympärillä kulkevat pilvet sekä kaukainen utu saavat aikaan väriyhdistelmiä, joita ei muualla kohtaa.