Matkalla: Punainen hehku

Punaisena hehkuva magma kiehuu ja kuplii. Yritän nojata kaidetta vasten tiiviimmin ja kurottautua kauemmas, mutta eihän tästä kummempaa kuvaa saa, kun ympärillä on pilkkopimeää ja magma velloaa ehkä parin sadan metrin syvyydessä.

Punainen hehku.

Magmakuva samasta paikasta hieman ennen pimeyttä.

Hetki on jotenkin korni. Ihmisiä on saapunut pikkubussikaupalla tulivuori Masayan kraaterin äärelle, ja autolla pääsee ihan viereen. Eräänlainen charterlandia tämäkin.

Pikkubussin kyydissä minäkin tulin, joten mikäpä minä olen valittamaan. Jo kauan ennen perillepääsyä pohdiskeltiin vieruskaverin kanssa, että pilviäkö tuolla, mutta 900-asteinen kiehuva kivimassa nostaa muhkean savupilven. Masaya on Nicaraguassa kaikkein voimakkaimmin savua tupruttava tulivuori.

Tulivuorien jono kulkee läpi melkeinpä koko Väli-Amerikan läheltä Tyynenmeren rantaviivaa.

Granadan kaupungin ympärillä nousee useita tulivuoria. Niitä on hieno bongata taivaanrannalta Granadan upeiden kirkkojen torneista.

Kahteen kellotorniin kiipustin. Kummassakin on sama varoitus: älä soita kelloja!

Tornista voi ihastella paitsi tulivuoria myös viehättävää kaupunkia ja sen tyylikkäitä kattoja.

Auringonlaskun maisema katedraalin tornista.

Saderintama lähestymässä järveltä.

La Merced -kirkko rakennettiin alun perin 1500-luvulla.

Granada on kuin vanha espanjalainen kaupunki, ja sitähän se tavallaan onkin. Kaupungin perusti espanjalainen Cordoba, joka oli kotoisin Granadasta. Kaupungille hän antoi kotikaupunginsa nimen, ja Nicaraguan rahayksikkö on nimetty Granadan perustajan mukaan.

Granada poltettiin maan tasalle 1850-luvulla, ja kaupunki on käytännössä rakennettu kokonaan sen jälkeen, eräänlainen Nicaraguan Turku siis.

Lisäksi kellotorneista voi ihastella viereistä Nicaragua-järveä, jonka ulappa jatkuu aavana. Järvi on Väli-Amerikan suurin.