Kukko-olutta ja Tikalin ihmeitä

Guatemalassa reissumiehen arki on toisinaan ihan samanlaista kuin Suomessa. Voi esimerkiksi viettää rattoisan hetken Kukko-olutta järvimaisemassa siemaillen.

Toisinaan arki on ihan erilaista, kuten vaikka nyt matkustaminen "paikallisbussissa" maan syrjäseudulla.

Ja sitten on ne jutut, jotka Guatemalassa ovat ihan ylivertaisia. Noin vuonna 900 autioitunut Tikal oli aikansa metropoli. Mayojen kaupungissa asui jopa 250 000 ihmistä.

Verrattuna muihin näkemiini rauniokaupunkeihin Tikal on valtava. Pyramideja ja temppeleitä putkahtelee näkyviin vartin välein, kun rauhallisesti kävelee. Nimenomaan putkahtelee, sillä kaupunki on nykyään sademetsää, ja yllättävät maisemat avautuvat esiin yhtäkkiä.

Toisinaan kahden pyramidin väli on paljon pitempikin. Tikalia ei yhdessä päivässä ehdi kokonaan koluta.

Metsäpolkuja kuljeskellessa huomio saattaa kiinnittyä puiden latvoissa kulkeviin apinoihin tai alempana huhuileviin tukaaneihin, kun jostakin paljastuu taas uusi, entistä komeampi rakennelma.

Komeita Tikalin temppelit nimenomaan ovat. Ne ovat erityisen jyrkkäseinäisiä, korkeimmat 45-metrisiä.

Suurin, maineikkain ja varmasti myös kuvatuin on kuningas Jasaw Chanin kunniaksi noussut Suuren jaguaarin temppeli, jonka suojiin kuningas haudattiin vuonna 734.

Temppelin portaista riittävän moni turisti on pudonnut kuolemaansa, ja nyt sinne kiipeäminen on kielletty. Ja kyllähän portaat vähän pelottavilta vaikuttavatkin.

Gran Plazan aukion vastapäätä sijaitsevan Templo II:n portaille sen sijaan pääsee, ja sieltä saa makeita kuvia pyhimmästä temppelistä. Sinnekin tosin pääsee kapuamaan vain puisia portaita, jotka on kyhätty turistien iloksi.

Tämä ei ole Gran Plazalla vaan kauempana. Kaunis vihreä maisema tästä...

...tämän näkymän joku saattaa tunnistaa Tähtien sota -leffasta.

Tikalista jatkoin Lanquiniin, josta aiempi bussikuva on napattu. Pienen Lanquinin lähettyvillä on Semuc Champey, erikoinen muodostelma perättäisiä lampia, joista vesi liikkuu pieninä putouksina ja monissa eri tasoissa.

Tässä oli kiva käydä uimassa.

Lammet sijaitsevat erikoisesti kuin toisessa kerroksessa, sillä niiden alapuolelle syöksyy voimalla kuohuva koski.

Takana oleva koski syöksyy vauhdikkaasti maan alle.

Niiden vierestä pääsee kiipustamaan aika ylös, josta näkymä lammille on mainio. Sen jälkeen teki kutaa hypätä kirkasvetiseen lampeen uimaan.

Matkalla näköalapaikalle. Kun tarkasti katsoo, vasemmassa reunassa alhaalla on juottoasema. Sai sieltä myös mandariinin.

Näköalatasanteelta katsottuna Lammet näyttävät tältä.

Matka Tikalin naapurikaupungista, turistisesta Floresista ei ole kartalla kovin pitkä, mutta kyllä siihenkin vaan yhdeksän tuntia meni.

Bussimatka keskeytin hetkeksi, kun piti odotella sopivaa lossia. Kolmannen kuvan lossiin mahduimme.

Sama huvi kaikkialla. Kyläläiset olivat kokoontuneet ihmettelemään ojaan ajanutta autoa bussireittimme varrella.

Vielä muutama kuva Floresista, josta Kukko-kuvakin on. Onpa muuten nyt tarjolla kamalasti kuvia itsestäni, mistähän sekin kertoo...

Päivän ruoka-annos. Cevicheä floresilaiseen tapaan.

Floresin katuja.

Turistiaika ei ole kiivaimmillaan. Venekuski odotteli apaattisena asiakkaita.