Kaunista Hondurasia

Hondurasissa on saanut yllättyä iloisesti. Ympärillä on paljon kauneutta ja myös monenlaista kulttuuria.

Comayaguan baarikadulla on viikonlopun iltoina noussut tyhjästä lavoja, tai ennemminkin telttakankainen kate ja sen allehan saa pystytettyä bändin.

Lauantaina sattui sopivasti tyhjä pöytä tacoravintolan terassilla. Kadun toisella puolella lattaribändi veti show'taan. Melodiat ja tunnelma olivat välillä kuin Cesaria Evoran keikalta, vaikka paljasjalkalaulajia ei ollutkaan. (Tacoateria oli priimaluokkaa).

Lavan extempore-luonteesta kertoo se, että minun ja soittajien välistä kulki lähes yhtenäinen autojen virta, mutta joki tässä silti toimi.

Perjantaina osin sama pumppu oli kyhännyt esiintymistilat toiselle puolelle katua vähän etäämmäs.

Lattarimaiden kaupungit ovat tunnettuja katutaiteestaan. Värikkäitä, maalattuja seiniä on lähes joka kaupungissa, niin myös Comayaguassa.

Puolen tunnin bussimatkan päässä on pikkuruinen Ajuteriquen kaupunki. (Hondurasissa paikannimet ovat niin hankalia, että yhtenään pitää luntata).

Majapaikkani emäntä oli suositellut kaupunkia viihtyisäksi, ja ehdin jo ihmetellä mielipidettä tovin siellä kuikuiltuani.

Eteen nousi katu, jolle oli ikäänkuin autoilijoiden hidasteiksi kyhätty humoristisia musiikkiaiheisia patsaita. Katu johti pienelle, viehättävällä Plazalle, jonka vieressä oli tietenkin kirkko ja kulmassa värikäs sateenvarjoista tehty taideteos.

Hondurasilla on maineensa, eikä se mairittele maata. Länkkärituristeja en ole nähnyt sitten Copan Ruinasin. Olen viettänyt maassa puolitoista viikkoa neljässä kaupungissa, joista kolme on ollut tosi sympaattisia ja neljäskin ihan mukava.

Comayagua on maan entinen pääkaupunki. Tämä on selvästi dynaamisempi kuin muut kolme käymääni kaupunkia.

Comayagua on myös kirkkokaupunki. Keskustan katedraali on maan suurin ja komein. Kellotorniin pääsee kiipustamaan, ja sieltä voi ihailla kaupunkia.

Kuin Hitchcockin elokuvasta.

Kellotornista on makeat maisemat läheiselle kukkulalle, ja sinne pitää tietenkin mennä käymään. Länsimaissa kukkuloilla on yleensä vauraimmat ja komeimmat talot. Lattareissa on päinvastoin, ja kukkuloilla on vähän sellaista favelameininkiä.

Herrakolmikkoa kuvaamiseni huvitti.

Siinäkin on jonkun koti.