Noin pitkälle matkalle pitää valmistautua. Kuten käydä vessassa. Täkäläisissä busseissa ei ole vessoja.

Luovutin huoneen avaimen Hotanissa klo 12 paikallista aikaa. Bussi lähti kolmelta. Siinä välissä ehti hyvin käydä lounaalla. Palasin hotellille vatsa ja suoli täysinä, ja pääsinkin hotellin aulan hienoon vessaan.

Herkkuja on siinä monenlaista.


Kyykkyvessat ovat sinänsä mainioita. Usein hygienia niissä on paljon parempi kuin istumapytyissä.

Ongelmana vaan on, että sinne reikään ei ole aina niin helppo osua. Varsinkaan minun puutteellisella tekniikallani, joka on perua nuoruuden voimaharjoituksesta: kevennetystä jalkakyykystä. Asento jää auttamattoman korkeaksi.

Kiinalaisten laita on toisin. He kun odottavat pysäkilläkin bussia ja muuten vaan tappavat toreilla aikaa kököttämällä syväkyykyssä.

Nyt tulee paljastus. Suoleni saattaa olla jotenkin kiemurainen, sillä tavara vapautuu usein varpusparvimaisena pyrskähdyksenä. Pytyn reunakin helposti ruskistuu aika ylhäältä asti.

Kyykkypytyn vaikeus on, että pitää samanaikaisesti olla rentona ja toiaalta jämäkkänä, jotta pysyisi asennossa.

Siinäpä taustoja tämän päivän istunnolle - tai siis kyykinnölle.

Laskin housut ja kyykähdin valmiusasentoon. Vatsa oli vähän pehmeänä, ja ensin pirskahti vieno, pehmeä henkäys. Pytty hikuan ruskistui. Pian perään pyrskähti kunnolla ja kovalla paineella.

Totta vie, ei tehnyt mieli katsoa taaksepäin. Ei riittänyt, että pyttyaukon reunat ja lattia takana olivat ruskeina. Roiskeita oli takaseinässä puolen metrin korkeudelle asti. Turkanen sentään.

Toisaalta ylös jääneen kyykistymisen etu on siinä, että nilkat pysyivat puhtaina.

Mitä tehdä? Pakistanissa oli sentään aina tarjolla iso ämpäri vettä ja vieressä hana sekä kippo. Kiinalaiset taitavat olla paperimiehia. Tähänkö tarkoitukseen he paperin keksivät?

Eikä mitään ämpärin kaltaista pesuhuoneen puolellakaan. En kehdannut jättää jälkiä ihan semmoisenaan. Respan tytöltä yritin pyytää kippoa ja sainkin teemukin. Kaksikymmentä kierrosta pesuhuoneen lavuaarin ja kyykkyreiän välillä ei vessaa puhdistanut, mutta edes vähän siedettavämmäksi se jäi.

Koska blogistani ei näe, ketkä tätä lukevat (tämän jälkeen luultavasti entistäkin harvempi), pahoittelen syvästi, jos juuri sinä osuit seuraavaksi vessaan.

Nämä kuvat eivät varsinaisesti (mitenkään!) liity juttuuni, hotanilaista arkea näissä.