Thaimaalaiset Buddha-temppelit ovat satunnaiselle kavijalle hieman hankalia. Kullattuja, ilmeettomia patsaita, paljon krumeluuria. Ja paikalliset polvistumassa niiden eteen.
Wat Chedi Luang pohjoisen Thaimaan Chiang Maissa on toisenlainen. Jattimainen temppeli on isoilta osin raunioina, mutta muutamia yksityiskohtia siita on kunnostettu. Isona, harmaana massana se tuo jotenkin mieleen Egyptin pyramidit.
Silti senkin ymparilla on kiinnostavinta seurata turisteja. Yritin bongata aurinkovarjon suojassa kuljeskelevaa munkkia, mutta lopulta kuviin paatyi toisiaan kuvaavia turisteja, aasialaisia paaosin.
Johtuukohan vuosi ja paiva sitten kuolleesta kuninkaasta, mutta tuntuu, etta moni paikka elaa puoliliekilla. Liput ovat puolitangossa, ja hiljaisuus tuntuu olevan lasna.
Matkaopaskirjan mainostama paikallista taidetta ja historiaa esittava museo oli niin tyhjillaan, etta sinne ei kehdattu edes myyda paasylippuja. Tai ei se tyhjillaan ollut, silla museon myymala oli auki, ja se oli isompi kuin museon nayttelytilat yhteensa.
En siis kovin paljon oppinut Pohjois-Thaimaan heimokulttuureista. Hienointa museossa oli Karen-heimon naisten valmistaman varikkaan kankaan ymparilla olleet kaksi museovartijaa.
Chiang Mai on 14 tunnin junamatkan paassa Bangkokista pohjoiseen. Yojuna oli loppuunmyyty, kun edellisena iltana Bangkokissa lippuja kyselin. "Tule uudelleen huomenna aamulla. Yleensa ne lisaavat vaunuja, jos liput ovat loppuneet," matkatoimiston virkailija huomautti.
Ja kas, seuraavana aamuna sain lipun ilmastoituun vaunuun. Yojunavaunussa oli raukea olo lekotella, vaikka kovin sikeasti en nukkunutkaan. Valilla juna heilui ja hypahteli sivuttain ankarasti, mutta se loi hypnoottisen rentoutuneen olotilan.
Olinhan matkalla eteenpain.
Wat Chedi Luang pohjoisen Thaimaan Chiang Maissa on toisenlainen. Jattimainen temppeli on isoilta osin raunioina, mutta muutamia yksityiskohtia siita on kunnostettu. Isona, harmaana massana se tuo jotenkin mieleen Egyptin pyramidit.
Silti senkin ymparilla on kiinnostavinta seurata turisteja. Yritin bongata aurinkovarjon suojassa kuljeskelevaa munkkia, mutta lopulta kuviin paatyi toisiaan kuvaavia turisteja, aasialaisia paaosin.
Matkaopaskirjan mainostama paikallista taidetta ja historiaa esittava museo oli niin tyhjillaan, etta sinne ei kehdattu edes myyda paasylippuja. Tai ei se tyhjillaan ollut, silla museon myymala oli auki, ja se oli isompi kuin museon nayttelytilat yhteensa.
En siis kovin paljon oppinut Pohjois-Thaimaan heimokulttuureista. Hienointa museossa oli Karen-heimon naisten valmistaman varikkaan kankaan ymparilla olleet kaksi museovartijaa.
Chiang Mai on 14 tunnin junamatkan paassa Bangkokista pohjoiseen. Yojuna oli loppuunmyyty, kun edellisena iltana Bangkokissa lippuja kyselin. "Tule uudelleen huomenna aamulla. Yleensa ne lisaavat vaunuja, jos liput ovat loppuneet," matkatoimiston virkailija huomautti.
Ja kas, seuraavana aamuna sain lipun ilmastoituun vaunuun. Yojunavaunussa oli raukea olo lekotella, vaikka kovin sikeasti en nukkunutkaan. Valilla juna heilui ja hypahteli sivuttain ankarasti, mutta se loi hypnoottisen rentoutuneen olotilan.
Olinhan matkalla eteenpain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti