Kas, kun tuli muisteltua Juvalan Jorma -vainaata. Isäni lankomies, Soukaisten Sahan omistaja ja ensimmäinen työnantajani.
Elettiin 1980-luvun alkua, ja Jorma matkusti Moskovaan. Eikös sattunut käymään pahin mahdollinen: Brežnev kuoli. Kaikki alkoholitarjoilu ja ilonpito loppui ravintoloissa. Ja Jormalle olisi maistunut.
Phayaon kaupungissa pohjoisessa Thaimaassa hikisen bussimatkan jälkeen olut olisi tehnyt terää, ja lähdin sopivaa baaria kaupungista etsimään. Edessä on kaunis järvi, jonka edustalla on palmuja ja takana häämöttää vuoria. Mikäpä nautinnollisempaa!
Mutta olisihan minun tämä pitänyt tietää. Thaimaassahan on suruaika. Runsas vuosi sitten kuollut kuningas haudataan huomenna, ja seremoniat ovat suuret.
Järven rantaa kävellessä ämyreistä kaikuu puhetta isolla volyymilla. Kun puhe hiljenee, sama sävy jatkuu Seuraavassa korttelissa.
Erehdyn ruokapaikassa kysymään olutta.
Enkä edes kysy, kun osoitan kylmäkaappia.
Ei, ei. Rakkaamme on kuollut, ei olutta, nuori tarjoilijatyttö melkein pöyristyy.
Lähettyvillä on iso aukio, jonka keskustassa on patsas. Alue on aidattu ja koristeltu. Monessa kulmassa on tv-ruutuja, joista näkyy seremoniaa, ilmeisesti Bangkokista.
Vainajakuninkaan kuvia on kaupungissa ympäriinsä.
Tyhjiä tuoleja on torin joka reunalla, kaikkiaan tuhansia jos ei kymmeniä tuhansia. Poliisikoira nuuhkii näyttämön reunoja ja toinen poliisi tarkistaa peileillä valkoisten liinojen peittämiä pöytien alustoja.
Monet paikalliset ottavat perheestään kuvia. Armeijan kuoro näyttää valmistautuvan esitykseen.
Varsinainen seremoniapäivä on huomenna, ja surupäiviä on senkin jälkeen.
Istahdan läheiseen kahvilaan. Tilaan passionmehun.
Elettiin 1980-luvun alkua, ja Jorma matkusti Moskovaan. Eikös sattunut käymään pahin mahdollinen: Brežnev kuoli. Kaikki alkoholitarjoilu ja ilonpito loppui ravintoloissa. Ja Jormalle olisi maistunut.
Phayaon kaupungissa pohjoisessa Thaimaassa hikisen bussimatkan jälkeen olut olisi tehnyt terää, ja lähdin sopivaa baaria kaupungista etsimään. Edessä on kaunis järvi, jonka edustalla on palmuja ja takana häämöttää vuoria. Mikäpä nautinnollisempaa!
Mutta olisihan minun tämä pitänyt tietää. Thaimaassahan on suruaika. Runsas vuosi sitten kuollut kuningas haudataan huomenna, ja seremoniat ovat suuret.
Järven rantaa kävellessä ämyreistä kaikuu puhetta isolla volyymilla. Kun puhe hiljenee, sama sävy jatkuu Seuraavassa korttelissa.
Erehdyn ruokapaikassa kysymään olutta.
Enkä edes kysy, kun osoitan kylmäkaappia.
Ei, ei. Rakkaamme on kuollut, ei olutta, nuori tarjoilijatyttö melkein pöyristyy.
 |
| Armeijakunnan on koristellut kalustonsa hautajaisvärein. |
Lähettyvillä on iso aukio, jonka keskustassa on patsas. Alue on aidattu ja koristeltu. Monessa kulmassa on tv-ruutuja, joista näkyy seremoniaa, ilmeisesti Bangkokista.
Vainajakuninkaan kuvia on kaupungissa ympäriinsä.
Tyhjiä tuoleja on torin joka reunalla, kaikkiaan tuhansia jos ei kymmeniä tuhansia. Poliisikoira nuuhkii näyttämön reunoja ja toinen poliisi tarkistaa peileillä valkoisten liinojen peittämiä pöytien alustoja.
Monet paikalliset ottavat perheestään kuvia. Armeijan kuoro näyttää valmistautuvan esitykseen.
Varsinainen seremoniapäivä on huomenna, ja surupäiviä on senkin jälkeen.
Istahdan läheiseen kahvilaan. Tilaan passionmehun.
Tämäkin kertoo maasta paljon. Vaatii paljon että ymmärtäisi.
VastaaPoistaKuningas on Thaimaassa jossakin maallisen hahmon ja Buddhan välimaastossa. Thaimaalaisille enemmän kuin ihminen.
Poista