Mistä tietää, että matka alkaa olla ovella? No siitä että tulee asiaa nappikauppaan.
Olkalaukkuani suojaa läppä, jonka toinen nappi jäi vuosi sitten irkutskilaisen pikkubussin lattialle. Irkutsk on kaukana, ja nappi saatta jo piileksiä Baikalin pohjassa. Laukku on valmistettu Guatemalassa, ja sekin on niin kaukana, että pitää etsiä Turusta nappikauppaa.
Mielessä on vielä hetki parin vuoden takaa, kun nousin Uviran keskustassa kongolaisesta pakusta. Laukkuni oli kiireessä väärinpän, ja pian sain keräillä kassillisen verran tavaroita afrikkalaisen pikkukaupungin torilta sadanviidenkymmenen kongolaisen ihmetellessä ilmeettöminä.
Siispä nappikauppaan. Viisaammat neuvovat minut Turussa Wikken yläkerran Eurokankaaseen. Siellä minulle suositellaan Eerikinkadun Muotinappia. Kävelen kohti Tinatuoppia ja valitsen viereisen oven, jossa varoitetaan porrasaskelmasta ja jossa kaksi nappia maksaa euron ja kaksikymmentä senttiä.
Matkan alun hetket huomaa myös ruokakaupassa, kun tomaattitisikillä pitää laskea aamut. Tai työpaikan ulko-oven viereisellä penkillä, johon sateen pirskeet kuivattuani istahdan ihmettelmään pyörätelineen takana olevia kuutta koivua. Jo kellertävinä kahisevien lehtien takaa paistaa paitsi asfalttiaukeallinen parkkipaikkoja myös kansallisromanttinen pilvipoutataivas.
Kaikki muut tuskailevat aina viimeisinä työpäivinään, miksei loma jo voisi alkaa. Miksi aina ennen matkalle lähtöä Suomi ja omat kulmat alkavat näyttäytyä niin nostalgisina, että toivoisin loman alkuun olevan vielä muutaman päivän?
Mutta huomenna illalla loma alkaa. Daily Newsin tai Alvarin kautta.
Olkalaukkuani suojaa läppä, jonka toinen nappi jäi vuosi sitten irkutskilaisen pikkubussin lattialle. Irkutsk on kaukana, ja nappi saatta jo piileksiä Baikalin pohjassa. Laukku on valmistettu Guatemalassa, ja sekin on niin kaukana, että pitää etsiä Turusta nappikauppaa.
Mielessä on vielä hetki parin vuoden takaa, kun nousin Uviran keskustassa kongolaisesta pakusta. Laukkuni oli kiireessä väärinpän, ja pian sain keräillä kassillisen verran tavaroita afrikkalaisen pikkukaupungin torilta sadanviidenkymmenen kongolaisen ihmetellessä ilmeettöminä.
Siispä nappikauppaan. Viisaammat neuvovat minut Turussa Wikken yläkerran Eurokankaaseen. Siellä minulle suositellaan Eerikinkadun Muotinappia. Kävelen kohti Tinatuoppia ja valitsen viereisen oven, jossa varoitetaan porrasaskelmasta ja jossa kaksi nappia maksaa euron ja kaksikymmentä senttiä.
Matkan alun hetket huomaa myös ruokakaupassa, kun tomaattitisikillä pitää laskea aamut. Tai työpaikan ulko-oven viereisellä penkillä, johon sateen pirskeet kuivattuani istahdan ihmettelmään pyörätelineen takana olevia kuutta koivua. Jo kellertävinä kahisevien lehtien takaa paistaa paitsi asfalttiaukeallinen parkkipaikkoja myös kansallisromanttinen pilvipoutataivas.
Kaikki muut tuskailevat aina viimeisinä työpäivinään, miksei loma jo voisi alkaa. Miksi aina ennen matkalle lähtöä Suomi ja omat kulmat alkavat näyttäytyä niin nostalgisina, että toivoisin loman alkuun olevan vielä muutaman päivän?
Mutta huomenna illalla loma alkaa. Daily Newsin tai Alvarin kautta.
Nyt asetusten pitäisi olla sellaisia, että kuka tahansa voi kommentoida.
VastaaPoista