Matkailuvinkkiä

Baska Voda. Basko Polje.

Bussireissuissa saa iloa vaikkapa hassuista paikannimistä.

Hotel Punta. Ei liene halvimmasta päästä.

Mutta bussireissaaminen on halpaa etenkin kun on päässyt Kroatiasta eteenpäin Montenegroon ja nyt jo Kosovoon asti.

Jos joku haluaa käyttää tätä matkavinkkinä, niin Montenegron rannalta Kotorista pääsee päivässä Pristinaan asti julkisilla (hieman sävellettynä).

Kun herätyskello sirisee puoli kahdeksalta, mene tovi tajuta missä olen. Pian kuitenkin äkkään lähteä matkaan. Sporting Lissabonin entinen maalivahti tarjoutuu heittämään minut Kotorin bussiasemalle, josta bussi melkein heti jo lähteekin kohti pääkaupunkia.

Podgoricasta kerrotaan aamupäivällä, että Pristinan seuraava bussi on yölinja. Katson kartasta, että viimeinen kaupunki ennen Kosovon rajaa on Rozaje. Lippu sinne.

Viisi tuntia hulppeita vuoristomaisemia riittää selittämään, mistä maa on saanut nimensä. Montenegro = Mustat vuoret.

Rozajessa meinaakin tulla tenkkapoo. Bussiaseman seutu on krääsäkauppiaitten pelikenttää. Kauempana minareetti laulaa rukouskutsuaan.

"Ei mene Kosovoon bussia. Ota taksi", sanoo lippuluukun leidi ja lyö ikkunan kiinni. Joissakin asioissa muutos Itä-Euroopassa on hidasta.

Jammu Siltavuori -vainaan näköinen mies huomaa hädässä olevan. Istu alas, auto järjestyy, hän viittoo.

Varttia myöhemmin Jammu osoittelee kohti minua vieressään pieni, harmaapäinen mies.

"Viisi euroa", mies kertoo matkan hinnaksi.

He johdattavat minut 80-luvun Polon luo. Nostan rinkkani takaluukkuun. Huomaan, että autossa on Kosovon kilvet.

"Moment."

Harmaapää kävelee lemuavan vessan taakse ja alkaa purkaa pöydältään rihkamaa. Puoli tuntia myöhemmin lähdemme liikkeelle - väärään suuntaan.

Mies pysähtyy kadulle ja kävelee tien yli. Jostain ilmestyvä ponnaripää kantaa autoon kaksi isoa jauhosäkkiä, jotka sopivasta mahtuvat rinkkani viereen.

Vielä pitää tehdä yksi koukkaus. Myymättä jääneet rihkamapaketit pitää heittää turvaan. Rozajen keskustan kapeat kujat ja paikoin jalankulkuväylätkin tulevat minulle tutuiksi.

Tuntia myöhemmin Polo on ensin kiivennyt taas yksille jyhkeille vuorille ja rullannut alas Kosovon tasangoille. Pejan kaupungista ehdin juuri kuudeksi illan viimeiseen bussiin, ja pian päivän matkani on päättynyt.

Perillä Pristinassa. 12 tuntia ja 28 euroa.