keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kotiinpaluu

Olipa miellyttava tunne palata taas koti-EU:hun. Ihana kuulla kotoisaa bulgarian kielta, nahda nuo tomerat naiset tulliunivormuissaan.

Tuhannet laaksot ja kukkulat, jarvet ja vuoret. Pellavapaiset virolaislapset, viiksekkaat manolot, brittilaiset bobbyt, saksalaiset helgat. Aaltoilevat viljapellot ja kiitavat poutapilvet. Kylla siina mieli lepaa ja sydan on pakahtumaisillaan.

Mutta hammasharjadirektiivia kaipaisin.

Tapojeni mukaan asetin eilisiltana hammasharjani lavuaariin pestakseni tahnat pois huuliltani. Ja heti huomasin erheeni: eihan altaan pohjalla olekaan tulppaa saati ritilaa. Sinne tupsahti.

10 sentin syvyydessa nakyi harjan kahvaosa, harjakset jossakin syvemmalla. Onneksi kylpparin peilipoydalla on sakset, riittavan pitkateraiset.

Kun harjaa on aikansa pyoritellyt ja nostanut, voi todeta paitsi etta hammasharja on pelastunut, altaan putket on kerrankin puhdistettu.

Pitaisiko pyytaa alennusta hostellin omistajalta?

Plovdivilainen hostelli on uuden talon kaksi ylinta kerrosta. Hostellin omistaja itsekin asuu siella, eika muita asiakkaita talla hetkella olekaan kuin mina. Maksamani 10 euron ansiosta omistaja ei ainakaan niin rikastu, etta tallaista paikkaa pyorittaisi.

Hostellia kiertaa parveke lahes talon ympari kahdessa kerroksessa. Silmien eteen avautuu muutaman sadan metrin paassa keskustan rinteessa oleva 2000 vuotta vanha amfiteatteri, joka onkin komein ikina nakemani teatteri. Ja ainakin vanhin.

Plovdivin keskusta on upea, varmaankin hienoin ja tunnelmallisin kaupunki tahan asti matkallani. Ja onko teista kukaan edes kuullut moisesta kaupungista?

-Olen professori, esittaytyy minulle Galina.

Han paivystaa amfiteatterin vieressa, takanaan seinustalla sinansa ihan kauniita piirroksia vanhan kaupungin kujista.

-Olin professorin musiikkiyliopistossa, Galina osoittaa kadellaan.

Huilumusiikkia kuuluukin lahettyvilta. Galina hymyilee niin etta kumpikin hampaista nakyy. Harmaa tukka on huolimattomasti nutturalla, tissit roikkuvat navan alapuolella.

Arvioin, etta Galina on 80-vuotias. Galinan hymy vaimenee kun han huomaa, etta kauppoja ei tule.

Hostellissa on nyt toinenkin asukas. Yolla sinne saapui turkkilainen valokuvaaja. Han esittelee mita kaikkea jannaa maassa voi tehda, missa voi kierrella, missa tavata turvallisesti kurdeja.

Ehka lahden uudelleen ulkomaille.

2 kommenttia:

  1. Kyllä mieltä lämmittää EU, suuri ja mahtava. Mutta hammasharjat on pelastettava!
    t. Liisa

    VastaaPoista