Soweto Backpackersien iltanuotiolla saa varoa kananpaskapommeja ja kuunnella Bob Marleyta. Nuotio on betoniseinien sisaan rakennettujen bambuvarsien sisapuolella. Vieresta nousee korkea puu, jonka oksien lampoon kanat haluavat istahtaa.
Marleyn reggaerytmit soivat joka ilta, silla paaosin asiakaskunta vaihtuu parissa paivassa.
Soweton nahtavyyksista tunnetuin lienee Nelson Mandelan kotitalo. Siella Mandela poseeraa valokuvissa perheensa, lapsiensa, ensimmaisen vaimonsa, toisen vaimonsa, taistelutoveriensa, Desmon Tutun seka Fidel Castron seurassa.
Museoksi kliinistetyn kotitalon mielenkiintoisin esine - Winnie Mandelan sotilassaapaiden lisaksi - on Sugar Ray Leonardin mestarivyo. Mandela itsekin, kuten aika moni muukin Afrikan maiden entisista johtajista, on nuoruudessaan nyrkkeillyt. Hieno lahjahan tuo on.
Soweton illassa ei reggaen ja bambujen lisaksi voi paljon muuta tehdakaan kuin katsoa jalkapalloa. Ja sekin vaatii pienta rohkeutta.
Lahtea nyt kavelemaan pimeaan kaupunkiin. Ensin yli junaradan, sitten siksak-katuja kohti valokeilassa valkehtivaa Orlando-stadionia.
Soweton ensimmaiset talot rakennettiin 1900-luvun alussa. Kultakuume toi Johannesburgiin valtavat maarat ihmisia. Valkoiset kansoittivat Joburgin keskustan, ja kultakaivokset vaativat valtavasti tyovoimaa.
Ja sitahan Afrikassa riitti.
Mita jos tehtaisiin mustille oma alueensa. Saavat siella touhuta, joku ehdotti.
1940-luvulla alettiin puhua ensimmaisen kerran Sowetosta. South west townships. Parikymmenta kilometria Johannesburgista lounaaseen, sen verran lahella kuitenkin, etta komea skyline nakyy.
Vuoden 1976 aikana alkanut kansannousu muutti alueen vakivaltaiseksi ongelmapesaksi, rotutaistelun symboliksi. Tukea herui valtavasti joka puolelta maailmaa, mutta tuki myonnettiin lahinna sympatiapisteina.
Itsenaisyyden aikana on tapahtunut paljon, ja aluetta kelpaa esitella turisteille. Ja turistien kelpaa siella kayda. Harvassa paikassa tapaa yhta ystavallisia ihmisia.
Sowetossa asuu tata nykya virallisesti 3,5 miljoonaa ihmista. Siirtotyolaisten kanssa luku saattaa nousta jo Suomen asukasluvun suuruiseksi.
Mutta kalpaahan siella puikkelehtia.
Vuvuzelat vinkuvat yossa, ja afrikkalaisia tanssittaa. Orlando Pirates on taas tehnyt maalin egyptilaisia vieraitaan vastaan.
Tauolla ehtii kayda vessassa. Miesten pisuaareissa omaa hataansa sojottaa 2-3 ihmista pyttya kohden. Pidan kyynarpaani sen verran leveina, etta oma pisuaarirauhani sailyy.
Taukomakkara pesee Kupittaan makkarat mennen tullen, mutta se ei paljon toisaalta vaadi.
Sowetolaiset voittavat ja varmistavat paikkansa Afrikan mestarien liigan valieriin. Tanssikoreografiat ovat toinen toistaan komeampia. Katsojat ovat saaneet kolmen euron lipuilleen vastinetta.
Aika puikkelehtia takaisin kotimuurien sisapuolelle. Ottaa Windhook.
Marleyn reggaerytmit soivat joka ilta, silla paaosin asiakaskunta vaihtuu parissa paivassa.
Soweton nahtavyyksista tunnetuin lienee Nelson Mandelan kotitalo. Siella Mandela poseeraa valokuvissa perheensa, lapsiensa, ensimmaisen vaimonsa, toisen vaimonsa, taistelutoveriensa, Desmon Tutun seka Fidel Castron seurassa.
Museoksi kliinistetyn kotitalon mielenkiintoisin esine - Winnie Mandelan sotilassaapaiden lisaksi - on Sugar Ray Leonardin mestarivyo. Mandela itsekin, kuten aika moni muukin Afrikan maiden entisista johtajista, on nuoruudessaan nyrkkeillyt. Hieno lahjahan tuo on.
Soweton illassa ei reggaen ja bambujen lisaksi voi paljon muuta tehdakaan kuin katsoa jalkapalloa. Ja sekin vaatii pienta rohkeutta.
Lahtea nyt kavelemaan pimeaan kaupunkiin. Ensin yli junaradan, sitten siksak-katuja kohti valokeilassa valkehtivaa Orlando-stadionia.
Soweton ensimmaiset talot rakennettiin 1900-luvun alussa. Kultakuume toi Johannesburgiin valtavat maarat ihmisia. Valkoiset kansoittivat Joburgin keskustan, ja kultakaivokset vaativat valtavasti tyovoimaa.
Ja sitahan Afrikassa riitti.
Mita jos tehtaisiin mustille oma alueensa. Saavat siella touhuta, joku ehdotti.
1940-luvulla alettiin puhua ensimmaisen kerran Sowetosta. South west townships. Parikymmenta kilometria Johannesburgista lounaaseen, sen verran lahella kuitenkin, etta komea skyline nakyy.
Vuoden 1976 aikana alkanut kansannousu muutti alueen vakivaltaiseksi ongelmapesaksi, rotutaistelun symboliksi. Tukea herui valtavasti joka puolelta maailmaa, mutta tuki myonnettiin lahinna sympatiapisteina.
Itsenaisyyden aikana on tapahtunut paljon, ja aluetta kelpaa esitella turisteille. Ja turistien kelpaa siella kayda. Harvassa paikassa tapaa yhta ystavallisia ihmisia.
Sowetossa asuu tata nykya virallisesti 3,5 miljoonaa ihmista. Siirtotyolaisten kanssa luku saattaa nousta jo Suomen asukasluvun suuruiseksi.
Mutta kalpaahan siella puikkelehtia.
Vuvuzelat vinkuvat yossa, ja afrikkalaisia tanssittaa. Orlando Pirates on taas tehnyt maalin egyptilaisia vieraitaan vastaan.
Tauolla ehtii kayda vessassa. Miesten pisuaareissa omaa hataansa sojottaa 2-3 ihmista pyttya kohden. Pidan kyynarpaani sen verran leveina, etta oma pisuaarirauhani sailyy.
Taukomakkara pesee Kupittaan makkarat mennen tullen, mutta se ei paljon toisaalta vaadi.
Sowetolaiset voittavat ja varmistavat paikkansa Afrikan mestarien liigan valieriin. Tanssikoreografiat ovat toinen toistaan komeampia. Katsojat ovat saaneet kolmen euron lipuilleen vastinetta.
Aika puikkelehtia takaisin kotimuurien sisapuolelle. Ottaa Windhook.
Moi Jari ja kiitos mielenkiintoisista teksteistä! Kupittaan makkaroita ei tosin voita mikään; niissä rasvan ja muiden ainesosien määrä on huomattavasti lihapitoisuutta korkeampi, mikä tekee makkarasta makkaran.
VastaaPoistaHauskaa matkaa!
t, Jussi O.
Kiitos vaan. Sowetolaiseen makkara-annokseen kuului myos sampyla tai vaihtoehtoisena olisi ollut sormilla syotava maisspuurosysteemi, mita taalla muuallakin yleensa syodaan...
VastaaPoista