Timantit ovat ikuisia mutta timanttikaivokset eivat. Kimberleyn kaikki tietavat timanteista, ja tuossa se kuuluisin paikka nyt on. Silmieni edessa. Tai alla.
The big hole. Suuri reika. Tai ehka ennemminkin suuri louhos.
Turkoosi vesi kuultaa 215 metrin syvyydessa. Koko louhosalue on 17 hehtaaria. Paraisten kalkkilouhos saattaa olla isompi, mutta tama lienee maailman suurin kasin kaivettu kuoppa.
Ja siita ikuisuudesta. Tanaan on kulunut paivalleen 99 vuotta siita kun kaivos suljettiin. Vuoteen 1914 mennessa sielta oli louhittu runsaat 2700 kiloa timantteja. Taisi suoni ehtya.
Paikan ymparille on rakennettu tyylikas museo. Vieressa on myos autenttinen vanha kaupunki pubeineen, kirkkoineen ja asuntoineen. Kaikkea sita mita timantinhuuhtojat tarvitsivat 1800-luvun loppupuolella.
Paikka on ollut varsinainen el Dorado.
Ja tietenkin moinen paikka houkutti huijarit ja kauppamiehet. Kuuluisimpana kaikista varmasti Cecil Rhodes, joka haikalemattomyydellaan hankki lopulta lahes koko kaivoksen haltuunsa.
Rhodes on yksi eniten Afrikan elamaan vaikuttaneita henkiloita ikina. Paitsi etta han toimi timanttibisneksessa han oli myos Etela-Afrikan paaministeri seka perusti oman valtion, Rhodesian.
Rhodes oli tavallaan Afrikan tahti, mutta vihattu sellainen.
Kimberleyn keskusta on kuin mika tahansa afrikkalainen laatikkotalokaupunki. Mutta helmia loytyy.
Kuten Halfway House. 1800-luvun lopussa paikka oli suorastaan ride in -kapakka. Rhodes karautti paikalle usein hevosellaan, ja kiireisena miehena han nautti viskipaukkunsa hevosen selassa istuen.
Tuota perintoa paikka yha jatkaa ja mainostaa olevansa maailman ainoa drive in -baari. Torven torays pihalla niin kyyppari lahtee hakemaan tilausta ja myy juomat autoon.
En kylla nahnyt kenenkaan moista tarjousta kayttavan.
Mina sen sijaan istahadan pubin puolelle ja tilaan ruokalistasta Rhodes Biten. Vasikanleikkeessa on taytteena juustoa ja salamia seka tulista piripiria. Paalta leike on kuorrutettu parmesaanijuustolla. Mahtoi olla myos Rhodesin listalla.
Majapaikkani sijaitsee muutaman kilometrin paassa keskustasta. Rakennus on lahes sata vuotta vanha ja toimi aikoinaan tutkintavankilana. Timanttikaivoksen myohempi johtaja Harry Oppenheimer muutti rakennuksen hostelliksi 1980-luvun alussa.
Paikassa on kaksi kymmenia metreja pitkaa rakennusta, joita kumpaakin edustaa pitsiverhoiltu kuisti. Paikan johtajattaren nimi hamaa. Jeanette on jo seitsemankymppinen, valkoinen afrikkalainen. Hanen adjutanttinaan on vahan nuorempi valkoinen nainen, joka virka-asultaan ja olemukseltaan voisi olla kolonialaistisen ajan sisaoppilaitoksen johtajaopettajatar.
Ainakin kalkkeripaperin kaytto sujuu taiten.
Paikka on muutenkin vahan kolkko ja yot ovat kylmia, mutta ihmiset ovat ystavallisia.
Varttia yli kuusi aurinko on jo maillaan. Taivas punertaa ruohikkoisen savannin ylla. Pian on tahtien vuoro.
Afrikan tahtien.
The big hole. Suuri reika. Tai ehka ennemminkin suuri louhos.
Turkoosi vesi kuultaa 215 metrin syvyydessa. Koko louhosalue on 17 hehtaaria. Paraisten kalkkilouhos saattaa olla isompi, mutta tama lienee maailman suurin kasin kaivettu kuoppa.
Ja siita ikuisuudesta. Tanaan on kulunut paivalleen 99 vuotta siita kun kaivos suljettiin. Vuoteen 1914 mennessa sielta oli louhittu runsaat 2700 kiloa timantteja. Taisi suoni ehtya.
Paikan ymparille on rakennettu tyylikas museo. Vieressa on myos autenttinen vanha kaupunki pubeineen, kirkkoineen ja asuntoineen. Kaikkea sita mita timantinhuuhtojat tarvitsivat 1800-luvun loppupuolella.
Paikka on ollut varsinainen el Dorado.
Ja tietenkin moinen paikka houkutti huijarit ja kauppamiehet. Kuuluisimpana kaikista varmasti Cecil Rhodes, joka haikalemattomyydellaan hankki lopulta lahes koko kaivoksen haltuunsa.
Rhodes on yksi eniten Afrikan elamaan vaikuttaneita henkiloita ikina. Paitsi etta han toimi timanttibisneksessa han oli myos Etela-Afrikan paaministeri seka perusti oman valtion, Rhodesian.
Rhodes oli tavallaan Afrikan tahti, mutta vihattu sellainen.
Kimberleyn keskusta on kuin mika tahansa afrikkalainen laatikkotalokaupunki. Mutta helmia loytyy.
Kuten Halfway House. 1800-luvun lopussa paikka oli suorastaan ride in -kapakka. Rhodes karautti paikalle usein hevosellaan, ja kiireisena miehena han nautti viskipaukkunsa hevosen selassa istuen.
Tuota perintoa paikka yha jatkaa ja mainostaa olevansa maailman ainoa drive in -baari. Torven torays pihalla niin kyyppari lahtee hakemaan tilausta ja myy juomat autoon.
En kylla nahnyt kenenkaan moista tarjousta kayttavan.
Mina sen sijaan istahadan pubin puolelle ja tilaan ruokalistasta Rhodes Biten. Vasikanleikkeessa on taytteena juustoa ja salamia seka tulista piripiria. Paalta leike on kuorrutettu parmesaanijuustolla. Mahtoi olla myos Rhodesin listalla.
Majapaikkani sijaitsee muutaman kilometrin paassa keskustasta. Rakennus on lahes sata vuotta vanha ja toimi aikoinaan tutkintavankilana. Timanttikaivoksen myohempi johtaja Harry Oppenheimer muutti rakennuksen hostelliksi 1980-luvun alussa.
Paikassa on kaksi kymmenia metreja pitkaa rakennusta, joita kumpaakin edustaa pitsiverhoiltu kuisti. Paikan johtajattaren nimi hamaa. Jeanette on jo seitsemankymppinen, valkoinen afrikkalainen. Hanen adjutanttinaan on vahan nuorempi valkoinen nainen, joka virka-asultaan ja olemukseltaan voisi olla kolonialaistisen ajan sisaoppilaitoksen johtajaopettajatar.
Ainakin kalkkeripaperin kaytto sujuu taiten.
Paikka on muutenkin vahan kolkko ja yot ovat kylmia, mutta ihmiset ovat ystavallisia.
Varttia yli kuusi aurinko on jo maillaan. Taivas punertaa ruohikkoisen savannin ylla. Pian on tahtien vuoro.
Afrikan tahtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti