Pilvisumu syoksahtaa rinteen reunan takaa ylaviistoon kuin hoyrykoneella honkaistyna.
Vieressa koysirata on hiljaisena. Poytavuoren paalla aurinko paistaa kirkkaasti, mutta ihmisia taalla on vain muutama.
Atlantilta rantaan vellovien aaltojen jymy kaikuu kumeana. Meri on tasan kilometria alempana.
Samalla hoyrykone hiljenee. Kapkaupunki avautuu silmien eteen.
Viereinen kukkula nimelta Leijonan paa. Signaalikukkula, sen takana jalkapallon MM-kisoihin kolme vuotta sitten valmistunut jalkapallostadion. Kauempana merella Robbenin saari. Meren kimallusta. Vaaleaa puolikuun muotoista rantaviivaa kilometreittain keskustan takana. Lahempana kuhisevan kaupungin katujen verkko.
Ei ole suuresti liioiteltua pitaa Kapkaupunkia yhtena maailman kauneimmista. Jotkut sanovat etta Sydneyn ja San Franciscon ohella.
Hoyrykone kaynnistyy, maisema jaa tauolle.
Poytavuori on hiljainen, koska koysirata on muutaman viikon huoltotauolla. Vuorelle paasee myos kavellen jyrkkaa, kivikkoista rinnepolkua. 700 metrin nousu kesti runsaat puolitoista tuntia
Alastulo sujuukin yllattavammin. Puolimatkassa yhytan kolmikon, josta yksi nayttaa olevan niin vasynyt etta jalat eivat enaa kanna. Niinpa mina olen hanen toinen jalkansa loppumatkan, eika se minunkaan matkantekoani helpota.
Tuo uupunut, kuuskymppinen brittinainen on niin poikki, etta han kaatuu jopa viela autonsa ovelle, vaikka jalkojen alla on jo tasaista maata.
- - -
Mina olen tie, totuus ja elama.
La Boheme -ravintolassa Sea Pointin kaupunginosassa ruokaa odotellessa ei voi valttya seuraamasta viereisen kirkon edustalla valkkyvaa valotaulua.
Ravintola on niin taynna, etta viimeinen tyhja poyta osui minulle. Lampolamput tuovat terassin puolelle miellyttavaa ja lamminta tunnelmaa.
Krihvelitaulut esittelevat paivan ruokalistan.
Tilaan alkuruoaksi mustekala-simpukka-salaattia, ja paaruokana on strutsinlihapullia.
Seuraava jumalanpalvelus on sunnuntaina kello 10, valkkyy kirkon taulu.
Ruoka on taivaallisen hyvaa.
Vieressa koysirata on hiljaisena. Poytavuoren paalla aurinko paistaa kirkkaasti, mutta ihmisia taalla on vain muutama.
Atlantilta rantaan vellovien aaltojen jymy kaikuu kumeana. Meri on tasan kilometria alempana.
Samalla hoyrykone hiljenee. Kapkaupunki avautuu silmien eteen.
Viereinen kukkula nimelta Leijonan paa. Signaalikukkula, sen takana jalkapallon MM-kisoihin kolme vuotta sitten valmistunut jalkapallostadion. Kauempana merella Robbenin saari. Meren kimallusta. Vaaleaa puolikuun muotoista rantaviivaa kilometreittain keskustan takana. Lahempana kuhisevan kaupungin katujen verkko.
Ei ole suuresti liioiteltua pitaa Kapkaupunkia yhtena maailman kauneimmista. Jotkut sanovat etta Sydneyn ja San Franciscon ohella.
Hoyrykone kaynnistyy, maisema jaa tauolle.
Poytavuori on hiljainen, koska koysirata on muutaman viikon huoltotauolla. Vuorelle paasee myos kavellen jyrkkaa, kivikkoista rinnepolkua. 700 metrin nousu kesti runsaat puolitoista tuntia
Alastulo sujuukin yllattavammin. Puolimatkassa yhytan kolmikon, josta yksi nayttaa olevan niin vasynyt etta jalat eivat enaa kanna. Niinpa mina olen hanen toinen jalkansa loppumatkan, eika se minunkaan matkantekoani helpota.
Tuo uupunut, kuuskymppinen brittinainen on niin poikki, etta han kaatuu jopa viela autonsa ovelle, vaikka jalkojen alla on jo tasaista maata.
- - -
Mina olen tie, totuus ja elama.
La Boheme -ravintolassa Sea Pointin kaupunginosassa ruokaa odotellessa ei voi valttya seuraamasta viereisen kirkon edustalla valkkyvaa valotaulua.
Ravintola on niin taynna, etta viimeinen tyhja poyta osui minulle. Lampolamput tuovat terassin puolelle miellyttavaa ja lamminta tunnelmaa.
Krihvelitaulut esittelevat paivan ruokalistan.
Tilaan alkuruoaksi mustekala-simpukka-salaattia, ja paaruokana on strutsinlihapullia.
Seuraava jumalanpalvelus on sunnuntaina kello 10, valkkyy kirkon taulu.
Ruoka on taivaallisen hyvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti