perjantai 30. syyskuuta 2016

30 tuntia

Milta tuntuisi ajatus matkustaa bussilla ensin 12 tuntia ja hypata heti seuraavaan bussiin, joka matkaisi vahan viela edellista pitempaan?

No, kahjolta, ei kahtaa sanaa.

Silti sellaisen matkan juuri tein.

Ecuadorin Cuencassa ostin lipun Perun puolelle, Piuraan. Lippua vasta bussissa tarkemmin lukiessa ehdin ihmetella. Lippuun oli niitattu toinen lippu, jossa luki Huanquillos-Piura. Varmaan jossakin pitaisi vaihtaa bussia ja jatkaa eteenpain.

Vanha bussi jurrutti Cuencasta Etela-Ecuadorin vuoristoteita kohti rajaa. Vahan ennen Perua viiden tunnin matkustamisen jalkeen Huanquillosissa minut viitattiin pois bussista, jonka vieressa mies odotti minua. Kavelimme perakanaa puolisen kilometria.

Uudella asemalla edellista vahan parempi bussi liukui jo hitaasti eteenpain. Bussista viittoiltiin minulle: vauhtia.

Jo hetken suunniteltu lounas jai valiin.

Pian oltiin jo rajalla ja Perussa. Maisemassa ensin silmiin pistivat valtavat roskamaarat tien varrella. Muoviset jatteet liehuivat ja lensivat tuulen tuiverruksessa. Hiekasta nousi useita oljynporaustorneja. Toisaalla nakyi rivisto tuulimyllyja, joiden lavat pysyivat visusti paikoillaan.

Pohjois-Perun rantaa viistava Panamericano-valtatie on tuulista ja ankeaa seutua.

Hiekkainen maasto nayttaa kuin se on olisi paikalleen kaivureilla rakennettu. Dyyneja nousee maastosta, ja valilla tie nousee serpentiinina seuraavalle hiekkakasalle.

Tien varressa on monin paikoin risteja pienten muistomerkkien kera. Taitaa olla onnettomuusaltis reitti.

Rajalta kesti nelisen tuntia, kun oltiin perilla Piurassa. Ilta oli pimennyt kellon nayttaessa seitsemaa. Aamulla bussi oli lahtenyt Cuencasta niinikaan seitsemalta.

Kerroin parille ecuadorlaiselle kanssamatkustajalle, etta saatan viela jatkaa yobussilla Limaan, jos sopiva on lahdossa.

He varmaan veivat viestia eteenpain, silla heti poistuttuani bussista keski-ikainen mies viittoi minua seuraamaan.

"Aiotko jatkaa Limaan?"

Nousi miehen autoon, ja ajoimme lapi keskustan kaupungin toiselle laidalle. Keskustassa pysahdyimme, ja nostin pinkan soleja, Perun rahaa.

Mies ajoi minut Cruz del Sur -yhtion asemalle. Toimiston seinalla oli kuvia makoisasta matkustamisesta bussin levealla istuimella.

Ostin lipun. 85 solia on suomeksi noin 22 euroa. Ehka tassa sopii vahan torsatakin.

Bussi lahtisi runsaan puolen tunnin paasta. Laheiselta grillilta nappasin hampurilaisen, kannoin sen mukaani asemalle ja soin nalkaani odotushuoneessa.

Terminaalin lahtoportti oli kuin lentokentalla. Ojensin rinkkani metalliadan yli miehelle, jolta sain vastakuitin. Hetken odottelun jalkeen portit avattiin. Lapivalaisun jalkeen paasin kavelemaan bussiin.

Penkki onlitilava. Selkanojan sai heivattua lahes vaakatsoon, niin etta takana istuvan jalat viela mahtuivat sen alle. Jalkatilaankin sai nostettua penkin pidennyksen, jonka paalla jalkoja oli hyva lepuuttaa. Edessani tai vieressani ei onneksi istunut ketaan.

Kerrankin myos bussin elokuvatarjonta toimi. Mr Beanin sekoiluista kertovassa elokuvassa espanjankielinen dubbaus ei haitannut yhtaan.

Makoilin peiton alla elokuvaa katsellen, kun bussiemanta kantoi eteeni illallisen kuin lentokoneessa. Kana ja riisi eivat gourmetia olleet, mutta pieneen nalkaan erinomaisia.

Seuraavan paivana yhden jalkeen bussi pysahtyi Liman asemalle. En ole ikina nukkunut bussissa niin hyvin kuin eilen.

Ja niina hetkina kun ei nukuttanut, oli mukava tutkailla nettisivustoja. Wifi-yhteys toimi bussissa erinomaisesti. Ja kaiken lisaksi muutkin norjalaiset osaavat kirjoittaa vetavia dekkareita kuin Jo Nesbo.

Matka Cuencasta Liman asemalle kesti 30 tuntia. Lystista maksoin 36 euroa (+ 3 euroa taksimatkasta Piurassa).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti