Katselin merelle, jossa pimeneva ilta esitteli viela valkeita tyrskyja ja kaukaisen, jattimaisen valaistun ristin valosillan.
Tarjoilija saapui. Han naytti kuin 50-luvun elokuvasta repaistylta. Pappakalju, vakava ilme, huoliteltu tyoasu. Ilmettya hovimestariainesta.
Mies selitti jotakin ja toi oluen. "Grattis". Han levitteli kasiaan kammenet alaspain kuin korostaen, etta ei maksa mitaan.
Siemailin oluttani ja kuulostelin meren aania. Ja ihmettelin. Onkohan tuolla pappakaljulla menossa viimeiset tyotunnit ennen elakepaivia.
 |
| Herrasmies. |
Limassa kavin myos pari vuotta sitten, mutta talla kertaa kaupunki hymyili enemman. Majoituin Barrancoon enka Mirafloresiin, jonne lahes kaikki turistit paatyvat.
Mikapa siina. Miraflores on mukava, jos haluaa kavella sileilla laatoilla paallystetyilla kaduilla, siemailla eksperssokahvia yhdessa alueen monista trendikuppiloista tai katsella brittifutismatseja tyylikkaassa olutbaarissa.
Barrancon rakennukset nayttavat silta, etta monessa muussa kaupungissa ne olisivat saaneet purkutuomion. Rahjaisen nakoiset kaksikerroksiset pitsikoristeiset puutalot ja viime vuosisadan alkuhetkien kivitalot ovat saaneet jaada ja useat saaneet uuden, siistimman ilmeen. Alueella on selvasti etela-amerikkalainen tunnelmansa.
 |
| Eivät kaikki Barrancon talot rähjäkunnossa ole. |
Limasta on kateva palata takaisin Andien syleilyyn. Onnistuin nappaamaan kaksikerroksisen luksusbussin ylakerrasta etupenkin, mika Andien maisemissa voi olla ihastus tai taysi katastrofi. Hienoa on nahda maisemia, mutta kaikkea ei ehka haluaisi nahda.
Kuten sita poliisia, joka parkkeerasi autonsa keskelle risteysta poikittain ja pistoolilla sojottaen nappasi moottoripyorakuskin haltuunsa.
Poliisi asetti miehen vasten viereisen auton konepeltia, tyonsi taman otsan kohti konepeltia ja vaansi kadet selan taakse. Aseella yha osoittaen han toisella kadella kiinnitti kasiraudat motarikuskin ranteeseen.
Poliisi tyonsi miehen auton takapenkille ja kurvasi pois. Liikenne kohti vuoria saattoi jatkua.
Onneksi bussikuskimme oli varovaisempaa sorttia. Ei niin, etta olisi poliisia tarvinnut pelata, mutta ne vuoristotien mutkat. Yksi akkijarrutus pelasti nippa nappa kolarilta, kun vastaan porhalsi innokkaampi ohittaja.
 |
| Limasta Huancayoon pääsee myös junalla, kuvassa rautatiesilta. Korkeimmillaan ollaan 4750 metrissä. Nykyään juna kulkee kuusi kertaa vuodessa ja on pirun kallis. |
Kun katsoo karttaa Limasta Huancayoon ja etenkin grafiikka korkeuskayrasta, mieleen tulee Tour de France. Vaikka eipa Tourilla kayda laheskaan yhta korkealla.
Limasta, merenpinnan tasolta, bussi lahti puoli kahdelta, ja seitseman jalkeen saavuttiin Ticlioon, joka sijaitsee 4818 metrin korkeudessa. Onneksi takana on sen verran monta paivaa vuoristokorkeuksissa, etta elimistoni ei isommin reagoinut. Vuoristotauti ei iskenyt, mutta valilla piti hengittaa vahan ahnaammin.
Siita eteenpain seuraavat nelja tuntia olivatkin alamakea. Huancayon 3254 metrin korkeus on itse asiassa leppoisaa sorttia.
Ja tama kaupunki nayttaisi olevan turistivapaata seutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti