Maailmassa on jokia ja jarvia, joiden nimet painuivat mieleen jo pikkupoikana: "Tuonne on joskus paastava."
Ehka isompi osa niista on jokia, ja aika monen niista jo olen nahnyt. Niita puuttuvia ovat ainakin Mississippi, Ganges ja Kongojoki. Viimeinen noista jotenkin on jaanyt pakkomielteenomaiseksi, ehka Joseph Conradin myota.
Jarvista kaikkein kiehtovin on aina ollut Baikal, ja siella olen jopa uinut. Araljarvi on toinen erityinen, erikoisen historiansa vuoksi. Eivatka kauas jaa Afrikan suuret jarvet Tanganjikan johdolla.
Samaan kategoriaan voi hyvin lisata Titicacan, jarven joka sijaitsee yli 3800 metrin korkeudessa Perun ja Bolivian rajalla ollen maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen jarvi.
Titicaca on muutenkin erikoinen. Perun puolella Punon kaupungin lahettyvilla on kelluva saari. Tai itse asiassa "saari" muodostuu noin sadasta pienesta kelluvasta saaresta.
On outo hypata veneesta kaislamatolle kuin automaattisesti odottaen, etta vahintaan kengat kastuvat.
Mutta mita viela. Pehmea alastulo on taattu, ja jalat pysyvat kuivina.
Yhdella saarella asuu noin nelja perhetta. Jokaisella niista on oma majansa: kevytta puurunkoa ja seinat seka katto rakennettu kaislasta.
Elintila ihmisilla on pieni, paitsi etta veneella voi aina lahtea laajemmille kaarroksille. Ja venehan tietenkin on kaikilla.
Myos aurinkopaneelit ovat suunnattuina taivasta kohti lahes joka saarella.
Mutta on Titicacalla muitakin saaria. Puno ja kelluvat saaret ovat Perun puolella. Jarven turistirysa on kuitenkin Bolivian puolella Isla del Sol.
Saarella on vahvaa inkahistoriaa. Saari on iso, ja siella on laajoja kavelyreitistoja, joista avautuu upeita maisemia.
Auringonlaskun aikaan Copacabanan rannalla naytti tältä:
Mutta mita jarvia minulla on "tuonne pitaisi paasta" -listalla? No, esimerkiksi Laatokalla en ole kaynyt. Enka Inarinjarvella. Enka Pohjois-Amerikan suurilla jarvilla.
Ehka isompi osa niista on jokia, ja aika monen niista jo olen nahnyt. Niita puuttuvia ovat ainakin Mississippi, Ganges ja Kongojoki. Viimeinen noista jotenkin on jaanyt pakkomielteenomaiseksi, ehka Joseph Conradin myota.
Jarvista kaikkein kiehtovin on aina ollut Baikal, ja siella olen jopa uinut. Araljarvi on toinen erityinen, erikoisen historiansa vuoksi. Eivatka kauas jaa Afrikan suuret jarvet Tanganjikan johdolla.
Samaan kategoriaan voi hyvin lisata Titicacan, jarven joka sijaitsee yli 3800 metrin korkeudessa Perun ja Bolivian rajalla ollen maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen jarvi.
Titicaca on muutenkin erikoinen. Perun puolella Punon kaupungin lahettyvilla on kelluva saari. Tai itse asiassa "saari" muodostuu noin sadasta pienesta kelluvasta saaresta.
On outo hypata veneesta kaislamatolle kuin automaattisesti odottaen, etta vahintaan kengat kastuvat.
Mutta mita viela. Pehmea alastulo on taattu, ja jalat pysyvat kuivina.
Yhdella saarella asuu noin nelja perhetta. Jokaisella niista on oma majansa: kevytta puurunkoa ja seinat seka katto rakennettu kaislasta.
Elintila ihmisilla on pieni, paitsi etta veneella voi aina lahtea laajemmille kaarroksille. Ja venehan tietenkin on kaikilla.
Myos aurinkopaneelit ovat suunnattuina taivasta kohti lahes joka saarella.
Mutta on Titicacalla muitakin saaria. Puno ja kelluvat saaret ovat Perun puolella. Jarven turistirysa on kuitenkin Bolivian puolella Isla del Sol.
Saarella on vahvaa inkahistoriaa. Saari on iso, ja siella on laajoja kavelyreitistoja, joista avautuu upeita maisemia.
Auringonlaskun aikaan Copacabanan rannalla naytti tältä:
Mutta mita jarvia minulla on "tuonne pitaisi paasta" -listalla? No, esimerkiksi Laatokalla en ole kaynyt. Enka Inarinjarvella. Enka Pohjois-Amerikan suurilla jarvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti