Tanganjika on nyt nahty ylhaalta ja ahaalta. Pohjoisesta ja etelasta.
Pohjoisen Burundissa vietin nelja vuotta sitten viikonloppuisen paivan hiekkarannalle rakennetussa terassiravintolassa. Paljon sohvia, tyynyja, lohoilynurkkauksia, rantatuoleja ja jopa uima-allas. Ja paljon expatteja, valkoisia jotka jostain syysta asuvat Bujumburassa.
Sambiassa pieni betoninen oleskelutila ei ole kerannyt muita uteliaita kuin minut. Ja ne nelja pikkupoikaa, jotka huutavat musungua jotenkin sellaisella aanensavylla, etta mietin pitaisiko minun ottaa n-alkuinen sana kayttooni.
Betonibaarissa voi toki nautiskella oluen, mutta rahasta ei saa takaisin.
-Ei ole vaihtorahaa, levittaa kyyppari kasiaan.
Lahden kavelylle. Vieressa on iso kalasatamabasaari, jossa lahinna kalastajien vaimot perkaavat tuotokset ja myyvat niita eteenpain. Jokseenkin etovan hajun ja valtavan karpaspaljouden myota ei heti tee mieli kalaa.
Jotkut lapset voittavat jannityksensa ja tulevat lahelle. Tunnustelevat ihoa. Ei vari muutu miksikaan eika tartu.
Vahan kauempana on isompi satama, josta vanha saksalainen sota-alus lahtee joka toinen perjantai kohti jarven pohjoispaata. Risteily olisi mielenkiintoinen, mutta se joka toinen perjantai ei juuri nyt haamota.
Kylan nimi on Mpulungu. Sanotaan, etta Tanganjikan etelainen karki eli juuri Mpulungu on Keski-Afrikan, Ita-Afrikan ja etelaisen Afrikan rajaseutua.
Vahan rajaseudun fiilista taalla onkin. Keskustan kadulla paikallinen mies lahestyy kasi ojossa. Olen tarttumassa siihen, kun han tarayttaa:
-Fuck you americans.
Mutta palaan takaisin rannalle. Punertava aurinko on laskemassa autereiseen jarveen, maailman toiseksi syvimpaan ja vesimaaralla mitaten maailman toiseksi suurimpaan. Suurin on tietenkin Baikal.
Jarvi on kummallisen tyyni. Pari vesitaksia putputtaa juuri kohti satamaa. Jarvi nayttaa tyhjenevan.
Paiva on edelleen kuuma. Tekisi mieli uimaan, mutta taallakin rannoilla saattaa lymyta krokotiileja.
Pimeys valtaa maiseman nopeasti. Ja samalla huomaan askeisen luulon vaaraksi. Kymmenet valot syttyvat kauempana ulapalla. Kalastajien tyopaiva alkaa olla parhaimmillaan.
Pohjoisen Burundissa vietin nelja vuotta sitten viikonloppuisen paivan hiekkarannalle rakennetussa terassiravintolassa. Paljon sohvia, tyynyja, lohoilynurkkauksia, rantatuoleja ja jopa uima-allas. Ja paljon expatteja, valkoisia jotka jostain syysta asuvat Bujumburassa.
Sambiassa pieni betoninen oleskelutila ei ole kerannyt muita uteliaita kuin minut. Ja ne nelja pikkupoikaa, jotka huutavat musungua jotenkin sellaisella aanensavylla, etta mietin pitaisiko minun ottaa n-alkuinen sana kayttooni.
Betonibaarissa voi toki nautiskella oluen, mutta rahasta ei saa takaisin.
-Ei ole vaihtorahaa, levittaa kyyppari kasiaan.
Lahden kavelylle. Vieressa on iso kalasatamabasaari, jossa lahinna kalastajien vaimot perkaavat tuotokset ja myyvat niita eteenpain. Jokseenkin etovan hajun ja valtavan karpaspaljouden myota ei heti tee mieli kalaa.
Jotkut lapset voittavat jannityksensa ja tulevat lahelle. Tunnustelevat ihoa. Ei vari muutu miksikaan eika tartu.
Vahan kauempana on isompi satama, josta vanha saksalainen sota-alus lahtee joka toinen perjantai kohti jarven pohjoispaata. Risteily olisi mielenkiintoinen, mutta se joka toinen perjantai ei juuri nyt haamota.
Kylan nimi on Mpulungu. Sanotaan, etta Tanganjikan etelainen karki eli juuri Mpulungu on Keski-Afrikan, Ita-Afrikan ja etelaisen Afrikan rajaseutua.
Vahan rajaseudun fiilista taalla onkin. Keskustan kadulla paikallinen mies lahestyy kasi ojossa. Olen tarttumassa siihen, kun han tarayttaa:
-Fuck you americans.
Mutta palaan takaisin rannalle. Punertava aurinko on laskemassa autereiseen jarveen, maailman toiseksi syvimpaan ja vesimaaralla mitaten maailman toiseksi suurimpaan. Suurin on tietenkin Baikal.
Jarvi on kummallisen tyyni. Pari vesitaksia putputtaa juuri kohti satamaa. Jarvi nayttaa tyhjenevan.
Paiva on edelleen kuuma. Tekisi mieli uimaan, mutta taallakin rannoilla saattaa lymyta krokotiileja.
Pimeys valtaa maiseman nopeasti. Ja samalla huomaan askeisen luulon vaaraksi. Kymmenet valot syttyvat kauempana ulapalla. Kalastajien tyopaiva alkaa olla parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti