maanantai 16. syyskuuta 2013

Afrikan kuningatar

Bussin kuljettaja avaa liuku-oven ja huutaa: Mbaye!

Mutta huuto hukkuu, kun kuuluu kova kolahdus. Kuljettajakin vilkaisee taaksepain ja hidastaa.

Supatus on kova, ja kaikkien katseet kaantyvat bussin taakse. Johonkin osui. Voi helvetti.

Bussi on mallia antiikki. Ovi on keskella auton sivua, ja kun oven avaa, se samalla liikahtaa parikymmenta senttia ulospain. Bussi ikaankuin levenee.

Mitahan tuolle kundille kavi? Ainakin han kaatui.

No mutta nyt han nousee ylos, pitelee olkapaataan. Konduktoori nayttaa huolestuneelta. Ehkapa turvallisuutensakin puolesta, silla nyt tienreunan maleksijasakki siirtyy kohti bussia.

Alkaa valtava papastus. Kasien heiluttelu. Osoittelu. Kaikilla on sanottavansa tilanteeseen, ja kaikki sen myos sanovat lahes samanaikaisesti.

Istun ikkunapaikalla ja tietenkin olen utelias. Niin ovat muutkin ihmiset bussissa. Olkani yli kurkottaa samaan aikaan pari paata. Supatus alkaa myos bussissa.

Afrikkalaista arkea.

Bussit ovat jo tulleet tutuiksi. Bussimatkalla ehtii esimerkiksi huomata tarrojen paljouden tuulilasissa. Siina on tietenkin vakuutusyhtion tarra. Yleensa niita on montakin kappaletta.

Ja hyva ollakin. Poliisi pysayttaa auton keskimaarin kolme-nelja kertaa sadan kilometrin matkan aikana. Valilla useamminkin. En tieda, mita poliisi etsii, mutta voivat tehda tikusta asiaa. Parempi olla paperien kunnossa.

Jokaisessa bussissa on myos jalkapallojoukkueen tarra, vaikka se ei taida olla lakisaateista. Suosituin merkki on edelleen jostakin syysta Liverpool, vaikka seuran menestysvuosista on jo niin pitka aika, etta tokko afrikkalaiset niita aikoja muistavat.

Muita suosittuja merkkeja ovat Manchester United, Chelsea, Arsenal ja FC Barcelona.

Bussiyhtion toimistossa seinalla lukevat aikataulut, hinnat ja tietenkin teksti: You'll never walk alone.

Talla kertaa istun etupenkilla, jossa paitsi pystyy lukemaan jalkapallojoukkueen tarroja myos maisemat ovat mallillaan.

Toisaalta samanaikaisesti bussikuskin jokainen ohitus ja kaikki vastaantulijoiden vilkuttelut tulevat huomioiduiksi. Eika se ehka ole hyvaksi matkustajan turvallisuudentunteen kannalta.

Eturivin paikka on periaatteessa paras paikka, mutta talla kertaa siina vieressa sattuu istumaan mama Africa. Jokaisessa bussissa on aina matkustajana nainen, joka on noin kaksi kertaa isompi kuin kanssamatkustajansa ja jolla on noin kymmenen isoa pussukkaa matkatavaroita.

Nama mama Africat tuntuvat omistavan bussit ainakin jos sita voisi mitata heidan kayttaytymisestaan.

Maman ei ainakaan tarvitse tervehtia muita matkustajia, ja mama voi olla miten nirppanokkainen vaan.

-Kun eihan minua nytkaan kukaan palvele.

Jos autonkuljettajat ovat Afrikassa kuninkaita, mamat ovat kuningattaria.

2 kommenttia:

  1. Hei,

    Mitä tämä puhe Liverpoolin menestymättömyydestä on? Afrikassa ei ilmeisesti näe sarjataulukkoja. Sturridgekin osunut joka pelissä...

    Terveisin Supervaihtomies J. Welling

    VastaaPoista
  2. Katselen sarjataulukkoja sit kun kausi päättyy... jt

    VastaaPoista