Oppaamme Zacharias osoittaa kohti makkarapuuta, jonka aarella on jo valmiina kaksi safariautokuntaa. Ihmiset tarkkailevat puuta intensiivisesti.
Kaksi elefanttia kavelee hitaasti puun alta. Mita niita nyt tuijottamaan...
- Leopardi, tasmentaa Zach. Puun oksalla.
Missa? Yritan kurkkia. Automme on ajanut melkein puun alle. Pitaa vahan nojata sivulle pain, ei osu auton katto silmien eteen.
Missa? Pitkulaisia makkaroita roikkuu oksista. Lehteva puu. Tuollako leopardi.
Missa?
Nyt hokaan. Pieni paa kurkistaa oksan paalta. Takaruumista nakyy vahan oksan toiselta puolelta.
Elain tuijottaa kohti. Onpa siro!
Mita jos se hyppaa?
Nyt se reagoi johonkin. Kaantyy ja samassa se vilistaa puun oksaa.
Pian se hyppaa. Alaoksalta maahan ja jolkottaa poispain. Toisen safarikyytilaisia kuljettavan auton takaa.
Kuljettajallemme tulee kiiree. Han haluaa antaa meille musunguille elamyksen. Han kaynnistaa auton ja siirtaa sen puun taakse puskan aareen.
Mista han saattoi tietaa, etta tuolla leopardi nyt piileksii.
Kappas, siella on kaksi leopardia.
- Niilla saattoi jaada saalis puuhun. Ehka impala, sanoo Zach.
Vuosien luonnonpuistokokemuksella.
- Ehkä se pelastyi jotakin, vaikkapa paviaania. Pian se saattaa palata.
Jos nyt oltaisiin Serengetin puistossa, puhelinviestit olisivat tuoneet puun alle ainakin 20 autoa.
Mutta nyt ollaan Ruahassa. Jo Lusakassa minulle kehuttiin tata puistoa. Saksalainen Michael on tehnyt bisnesta Afrikassa kahdeksan vuotta.
- Mene Ruahaan tai Selousiin. Ne ovat parhaita, ja niissa on tilaa. Elaimetkin tykkaavat, kun ihmisia ei ole joka paikassa, Michael kehui.
- Jos menet Ngorongoron kraateriin, joudut jonottamaan portilla. Ngorongoroon ja Serengetiin joudut sita paitsi maksamaan itsesi kipeaksi.
Saksalaismiehen vinkkeihin on nyt helppo yhtya.
Leopardi ei sina aikana liiku puskasta mihinkaan kun odottelemme. Jatkettuamme naemme pian leijonia.
Nelja naarasleijonaa kavelee perakkain, muutaman metrin valein. Niila on selvasti jotakin mielessa.
Ettei olisi nalka?
Tien toisella puolella yksinainen antilooppi on havainnut vaaran. Se paastaa ilmoille lahes kirkaisua muistuttavan aanen. Varoituksen.
Pian leijonat huomaavat tilanteen. Asettuvat aloilleen. Puun viereen, varjoon.
Puun takaa nousee pian helmikanoja. Ne kipittavat jonossa ja paasevat kymmenen metrin paahan. Siina vaiheessa yksi leijonanaaraista nostaa paataan, noteeraa tilanteen.
Kanatkin reagoivat. Helmikanan varoitushuuto ei ole kotkotusta vaan jotakin sellaista josta tyhmempikin elain tajuaa vaaran.
Kukaan ei nyt tunnu leikkivan leijonan ehdoilla. Pitaisiko saalia?
Yksi naaraista nousee ylos ja alkaa kavella hitaasti kohti parempaa varjoa.
Kanat tekevat silti oman johtopaatoksensa. Lentavat pois, kananlentoa.
Kaksi elefanttia kavelee hitaasti puun alta. Mita niita nyt tuijottamaan...
- Leopardi, tasmentaa Zach. Puun oksalla.
Missa? Yritan kurkkia. Automme on ajanut melkein puun alle. Pitaa vahan nojata sivulle pain, ei osu auton katto silmien eteen.
Missa? Pitkulaisia makkaroita roikkuu oksista. Lehteva puu. Tuollako leopardi.
Missa?
Nyt hokaan. Pieni paa kurkistaa oksan paalta. Takaruumista nakyy vahan oksan toiselta puolelta.
Elain tuijottaa kohti. Onpa siro!
Mita jos se hyppaa?
Nyt se reagoi johonkin. Kaantyy ja samassa se vilistaa puun oksaa.
Pian se hyppaa. Alaoksalta maahan ja jolkottaa poispain. Toisen safarikyytilaisia kuljettavan auton takaa.
Kuljettajallemme tulee kiiree. Han haluaa antaa meille musunguille elamyksen. Han kaynnistaa auton ja siirtaa sen puun taakse puskan aareen.
Mista han saattoi tietaa, etta tuolla leopardi nyt piileksii.
Kappas, siella on kaksi leopardia.
- Niilla saattoi jaada saalis puuhun. Ehka impala, sanoo Zach.
Vuosien luonnonpuistokokemuksella.
- Ehkä se pelastyi jotakin, vaikkapa paviaania. Pian se saattaa palata.
Jos nyt oltaisiin Serengetin puistossa, puhelinviestit olisivat tuoneet puun alle ainakin 20 autoa.
Mutta nyt ollaan Ruahassa. Jo Lusakassa minulle kehuttiin tata puistoa. Saksalainen Michael on tehnyt bisnesta Afrikassa kahdeksan vuotta.
- Mene Ruahaan tai Selousiin. Ne ovat parhaita, ja niissa on tilaa. Elaimetkin tykkaavat, kun ihmisia ei ole joka paikassa, Michael kehui.
- Jos menet Ngorongoron kraateriin, joudut jonottamaan portilla. Ngorongoroon ja Serengetiin joudut sita paitsi maksamaan itsesi kipeaksi.
Saksalaismiehen vinkkeihin on nyt helppo yhtya.
Leopardi ei sina aikana liiku puskasta mihinkaan kun odottelemme. Jatkettuamme naemme pian leijonia.
Nelja naarasleijonaa kavelee perakkain, muutaman metrin valein. Niila on selvasti jotakin mielessa.
Ettei olisi nalka?
Tien toisella puolella yksinainen antilooppi on havainnut vaaran. Se paastaa ilmoille lahes kirkaisua muistuttavan aanen. Varoituksen.
Pian leijonat huomaavat tilanteen. Asettuvat aloilleen. Puun viereen, varjoon.
Puun takaa nousee pian helmikanoja. Ne kipittavat jonossa ja paasevat kymmenen metrin paahan. Siina vaiheessa yksi leijonanaaraista nostaa paataan, noteeraa tilanteen.
Kanatkin reagoivat. Helmikanan varoitushuuto ei ole kotkotusta vaan jotakin sellaista josta tyhmempikin elain tajuaa vaaran.
Kukaan ei nyt tunnu leikkivan leijonan ehdoilla. Pitaisiko saalia?
Yksi naaraista nousee ylos ja alkaa kavella hitaasti kohti parempaa varjoa.
Kanat tekevat silti oman johtopaatoksensa. Lentavat pois, kananlentoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti