Kun matkustaa 27 tuntia nuokkuen bussissa ja lentokoneissa, El Dorado saattaa jo siintaa silmissa.
El Dorado on myyttinen kultainen kaupunki, jota kukaan ei ole loytanyt. Bogotan kentalle laskeutuville El Dorado on konkreettisempi unelma, onhan se Bogotan varsin modernin lentokentan nimi.
Bogotassa teemaa voi jatkaa kaymalla Oro- eli kulta-museossa.
Museossa on tuhansia kultaesineita, juuri niita aarteita joihin 1550-luvulta lahtien espanjalaisvalloittajat hullaantuivat. Mutta kun on matkustanut kaksien younien yli, kultaiset koristeet alkavat pian vilista silmissa ja muistuttaa niita satojen ja satojen museoiden kivikautisia saviaarteita, joihin harjaantumaton nukahtaa vahemmastakin.
Satunnaisen untuvikon ensimmaisia toimia on kuitenkin hankkia adapteri, jonka avulla kannykkaan saa kytkettya sahkovirran. Eika Bogotassa ihan ensimmaisena vastaan tule adapterikauppaa.
Pitkaan ennen kuin olin loytanyt adapteria, tiesin, mista Bogotaan saapuva voi hankkia kasikranaatin, kasiraudat, puukon poliisin pampun, dildon tai wokkipannun.
Adapterikauppaa etsiessani tormasin sotilasparaatiin, jonka rummut paljastivat jo kaukaa. Nakopiiriin ei saapunut mikaan suomalainen partioporukka, minka viimeistaan rumpujen takaa kaikuvat trumpetit ja eraanlaiset ksylofonit paljastivat.
Soittokunnan mentya jatkoin Simon Bolivarin aukiolle, jossa oli Kolumbian kansallissankarin Bolivarin patsas, kaksi laamaa ja kaksituhatta pulua. Laamojen vieressa kaksi miesta yritti houkutella valokuvaan. Mikapa olisikaan hienompi matkamuisto kuin oma irvistys virnistelevan laaman seurassa.
Bogotan ensikertalainen voi ihmetella ainakin saata. Siihen nahden taalla on kylma, etta ollaan vain muutamaa sataa kilometria Paivantasaajasta pohjoiseen. Selityksen antaa Bogotan sijainti 2600 metrin korkeudessa.
Suomessa lahtiessani oli lampimampaa.
Toinen silmiinpistava seikka taalla ovat lukuisat graffitit.
Lahiviikkoina saapi nahda, missa on taman kulkijan eldorado. Siita voi saada vihia vaikkapa seuraamalla tata blogisivustoa.
El Dorado on myyttinen kultainen kaupunki, jota kukaan ei ole loytanyt. Bogotan kentalle laskeutuville El Dorado on konkreettisempi unelma, onhan se Bogotan varsin modernin lentokentan nimi.
Bogotassa teemaa voi jatkaa kaymalla Oro- eli kulta-museossa.
Museossa on tuhansia kultaesineita, juuri niita aarteita joihin 1550-luvulta lahtien espanjalaisvalloittajat hullaantuivat. Mutta kun on matkustanut kaksien younien yli, kultaiset koristeet alkavat pian vilista silmissa ja muistuttaa niita satojen ja satojen museoiden kivikautisia saviaarteita, joihin harjaantumaton nukahtaa vahemmastakin.
Satunnaisen untuvikon ensimmaisia toimia on kuitenkin hankkia adapteri, jonka avulla kannykkaan saa kytkettya sahkovirran. Eika Bogotassa ihan ensimmaisena vastaan tule adapterikauppaa.
Pitkaan ennen kuin olin loytanyt adapteria, tiesin, mista Bogotaan saapuva voi hankkia kasikranaatin, kasiraudat, puukon poliisin pampun, dildon tai wokkipannun.
Adapterikauppaa etsiessani tormasin sotilasparaatiin, jonka rummut paljastivat jo kaukaa. Nakopiiriin ei saapunut mikaan suomalainen partioporukka, minka viimeistaan rumpujen takaa kaikuvat trumpetit ja eraanlaiset ksylofonit paljastivat.
Soittokunnan mentya jatkoin Simon Bolivarin aukiolle, jossa oli Kolumbian kansallissankarin Bolivarin patsas, kaksi laamaa ja kaksituhatta pulua. Laamojen vieressa kaksi miesta yritti houkutella valokuvaan. Mikapa olisikaan hienompi matkamuisto kuin oma irvistys virnistelevan laaman seurassa.
Bogotan ensikertalainen voi ihmetella ainakin saata. Siihen nahden taalla on kylma, etta ollaan vain muutamaa sataa kilometria Paivantasaajasta pohjoiseen. Selityksen antaa Bogotan sijainti 2600 metrin korkeudessa.
Suomessa lahtiessani oli lampimampaa.
Toinen silmiinpistava seikka taalla ovat lukuisat graffitit.
Lahiviikkoina saapi nahda, missa on taman kulkijan eldorado. Siita voi saada vihia vaikkapa seuraamalla tata blogisivustoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti