maanantai 20. marraskuuta 2017

Mrauk U: Rakhinen helmi

Bussin kuljettaja makaa autonsa alla ja minä loikoilen varjossa tien laidalla. Tunti tässä jo on oltu, eikä mitään näy tapahtuvan.

Matkaa oli tehty Baganista kohti surullisen kuuluisaa Rakhinen osavaltiota jo melkein yhdeksän tuntia, kun jossakin auton alla kolahti. Kuljettaja pysähtyi heti, ja nyt ihmetellään.

Aamu on juuri sarastanut, ja tie katoaa usvaan, kun sitä bussin viereltä ihmettelee.

Bussi on ollut kovilla. Tiessä jyrkät ala- ja ylämäet seuraavat toisiaan. Serpenttinitien mutkat ovat äkäisiä, hyvä että bussi niissä mahtuu kääntymään.

Ja nyt vielä tämä. Sopiva hetki uppoutua Tommi Kinnusen Lopottiin.



Neljä tuntia myöhemmin. Kuin ihme olisi koittanut, sillä bussi kulkee taas.

Kahden tunnin odottelun jälkeen paikalle kurvasi pickup, jonka kyydissä oli kompressori. Joku ryömi bussin alle savelle ja alkoi hitsata. Sitä ennen takapyörät oli väännetty suuntaansa.


Löytyi matkakaveri joka ei turhia höpötä.




Mrauk U on pieni kaupunki, joka vilisee turisteja, kunhan tieyhteydet saadaan kelvollisiksi.

Kaupunki eli kukoistustaan 1500- ja 1600-luvulla, ja se oli paikka, johon Euroopasta, etenkin Portugalista asti tultiin. Kauppa kävi ja valtio kukoisti.

Tuon ajan jälkiä on nyt suorastaan herkullista seurata. Kukkuloiden lomassa on riisipeltoja, joissa juuri ollaan sadonkorjuupuuhissa. Ja siellä peltojen reunoilla ja kylien keskellä on pagodoja ja stupia, buddhien pyhiä paikkoja, joihin mennessä pitää riisua kengät.

Eikä näitä temppeleitä tarvitse ihmetellä turistiseurueissa, sillä eivät tänne monet ulkomaalaiset löydä.



Ja illan tullen onhan täälläkin auringonlasku mitä mainioin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti