Noonin pihalle pääsee, kunhan siirtää portin kohdalta kaksi ylintä bamburunkoa sivuun. Pihapiiriä hallitsee peltilevyillä katettu iso vesisäiliö, joka on täytetty sadevedellä. Kanoja ja pieniä tipuja, nuorimmat ovat kymmenpäiväisiä, juoksee ympäriinsä.
Noon asuu Pah Paen kylässä Kayanin provinssissa Burmassa. Kayanilaisia kutsutaan usein kareneiksi. Noon kuuluu näkyvimpään karen-ryhmään, pitkäkaula-kareneihin.
Noon on 66-vuotias, ja hän on käyttänyt kultaisen väristä kaularengasta 61 vuotta. Eikä sitä ole kertaakaan riisuttu pois.
5-vuotiaille tytöille puetaan kaularenkaat. Aluksi vain muutama rengas, ja myöhemmin renkaita puetaan lisää. Karenien kaula näyttää suhteettoman pitkältä, ja sitä se onkin.
Kaula ei suoranaisesti kasva, mutta rintarangan yläosa kutistuu ja saa kaulan näyttämään pitemmältä.
Kun kylässä liikkuu enemmän, voi havaita jo ihan pienilläkin tytöillä olevan kaularenkaat. Niillä viisivuotiailla.
Kaikki eivät silti kaularengasta pidä. Kaupan kulmalla nainen soittaa kayanilaista nelikielistä kitaraa ja laulaa. Hänen tyttärensä istuu tiskin takana, ja hänen kaulansa on paljas.
"En halunnut pitää," hän kertoo valinnastaan.
Kayaneita Burmassa on 4-7 miljoonaa, suurin osa heistä asuu Itä-Burman vuoristoseudulla.
Kayanin provinssi on ainoa, johon brittivaltio ei yltänyt.
Kayanin ovat aina pitäneet puoliaan. He ovat halunneet itsenäistyä myös Burman vallan alta. Kayanin sotilaallinen osasto KNU ja Burma ovat teknisesti yhä sodassa, mutta välirauha on solmittu muutama vuosi sitten. Sen myötä esimerkiksi minä voin nyt kulkea täällä vapaasti ja turvallisesti.
Mutta mitä kuuluu Noonin perheelle? Hänen kolme poikaansa ovat siirtotyöläisinä Thaimaassa. He ovat sitä porukkaa, joka kansoittaa rajaseudun ja asuu alueellisissa oloissa.
"Pojat käyvät täällä muutaman vuoden välein, kun suku kokoontuu," Noon sanoo.
Kun kayanilaisia lähtevät pois vuoristokylistään, melkeinpä ainoa mahdollisuus heille on lähteä Thaimaahan. Burmassa heitä katsotaan vähän syrjäsilmällä.
Noon asuu kolmen lapsenlapsensa kanssa, jotka heidän vanhempansa jättivät tänne.
Noon asuu Pah Paen kylässä Kayanin provinssissa Burmassa. Kayanilaisia kutsutaan usein kareneiksi. Noon kuuluu näkyvimpään karen-ryhmään, pitkäkaula-kareneihin.
 |
| Noon kotipihallaan. |
5-vuotiaille tytöille puetaan kaularenkaat. Aluksi vain muutama rengas, ja myöhemmin renkaita puetaan lisää. Karenien kaula näyttää suhteettoman pitkältä, ja sitä se onkin.
Kaula ei suoranaisesti kasva, mutta rintarangan yläosa kutistuu ja saa kaulan näyttämään pitemmältä.
Kun kylässä liikkuu enemmän, voi havaita jo ihan pienilläkin tytöillä olevan kaularenkaat. Niillä viisivuotiailla.
 |
| Kayan-kitaran soittaja. |
 |
| Kylän vanhin nainen, 72 v. |
Kaikki eivät silti kaularengasta pidä. Kaupan kulmalla nainen soittaa kayanilaista nelikielistä kitaraa ja laulaa. Hänen tyttärensä istuu tiskin takana, ja hänen kaulansa on paljas.
"En halunnut pitää," hän kertoo valinnastaan.
Kayaneita Burmassa on 4-7 miljoonaa, suurin osa heistä asuu Itä-Burman vuoristoseudulla.
Kayanin provinssi on ainoa, johon brittivaltio ei yltänyt.
Kayanin ovat aina pitäneet puoliaan. He ovat halunneet itsenäistyä myös Burman vallan alta. Kayanin sotilaallinen osasto KNU ja Burma ovat teknisesti yhä sodassa, mutta välirauha on solmittu muutama vuosi sitten. Sen myötä esimerkiksi minä voin nyt kulkea täällä vapaasti ja turvallisesti.
 |
| Noon ja pojanpoika kotikeittiössään. |
Mutta mitä kuuluu Noonin perheelle? Hänen kolme poikaansa ovat siirtotyöläisinä Thaimaassa. He ovat sitä porukkaa, joka kansoittaa rajaseudun ja asuu alueellisissa oloissa.
"Pojat käyvät täällä muutaman vuoden välein, kun suku kokoontuu," Noon sanoo.
Kun kayanilaisia lähtevät pois vuoristokylistään, melkeinpä ainoa mahdollisuus heille on lähteä Thaimaahan. Burmassa heitä katsotaan vähän syrjäsilmällä.
Noon asuu kolmen lapsenlapsensa kanssa, jotka heidän vanhempansa jättivät tänne.
 |
| Karen-kylä on kauniilla seudulla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti