tiistai 21. marraskuuta 2017

Sittwe, Rakhine: Lepakoita mutta ei yhtään muslimia

Mitä pitäisi tehdä, kun saapuu Rakhinen pääkaupunkiin Sittween? No tietenkin mennä moskeijaan.

Aidan takaa se pilkottaa. Iso rakennus, monta tornia. Vähän on paikat rempallaan, pientä rappioromantiikkaa. Kovin näyttää vihreältä, palmumetsikko peittää moskeijan pihapiirin.

Moskeijan portille asti ei enää ilman vippaskonsteja mennäkään. Moskeijaan johtavan kadun kummassakin päässä on piikilankaesteet. Niiden takana on pino säkkejä. Kauempana on koju, jonka yllä lukee isoin kirjaimin: police.

Missään ei silti yhtään poliisia näy. En kuitenkaan pysähdy, saati ota valokuvaa. Jotenkin on sellainen tunne, että joku minua jossakin tarkkailee.

Tätä kärrykuormaa ei ollut ihan helppo liikuttaa rantahiekalla.

Rakhinessa on varsin kuuma.


Mutta millaista Sittwessä muuten on? Ainakin kuuma.

Poikkean rantakadulta sivukujalle, joka johtaa satama-alueelle. Pari laivaa on kaukana vesirajasta hiekan puolella. Taitaa olla laskuveden aika.

Lastin purku sujuu eri tavallakuon Suomessa. Riuska mies kantaa kumaraisena kolme säkkiä olallaan kohti hiekassa odottavia kärryjä. Taaempana uteliaat asukkaat ihmettelevät rajamaille eksynyttä turistia. Ihmiset haluavat valokuvaan, vaikka eivät sitä tohdi pyytää.

Yhteistä kieltä ei ole, mutta kohtaamiset ovat aitoja. Ensimmäistä kertaa kuvatessa liikutun.

Mutta ennen kuin hyvä mieli nousee liian korkealla, huomaan miettiväni muslimeja, rohingyoja. Niitä joita paikallisten mielestä ei edes ole olemassa.

Luulen, että vuonna 1940 moni saattoi liikuttua saksalaisten hyvyydestä.

Lepakot päivälevolla.

Lepakoita runsaasti etenkin vasemmanpuoleisen puun oksilla.


Illan hämärtyessä Sittwessä voi törmätä lepakoihin. Tietyssä puiston kulmassa niitä roikkuu puiden oksilla. Ja niitä on paljon. Satoja vai jopa tuhansia. Ympärillä raakuu variksia, joita on monin kerroin enemmän.

Voitte arvata, millainen äänten kakofonia ilmaan nousee.

Lepakoita voi tarkkailla viereisen hotellin kattoterassilta. Illan hämärän koittaessa lepakot alkavat liikehtiä. Roikkuvat puissa yhdellä raajalla kiinni pitäen kuin apinat.

Hämärä muuttuu pimeäksi ennen kuin lepakot lentävät yöpuuhiinsa.

Laivamatka Mraukista Sittween kesti viisi tuntia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti