3.9.2011

MUU MUU!

Koko ruokasalillinen räjähtää nauramaan, kun nainen suupielet korvissa ja sormet korvien jatkoina esittelee baarin ruokalistaa.

Kieliongelmat ovat venäjää osaamattomalle todellisia etenkin Tuvan alueella. Jopa pääkaupungissa Kyzylissä kesti pitkat tovit tavata ensimmäistä edes avuttomasti englantia puhuvaa.

Mutta asiat selviävät. Elekieli ja pantomiimit ovat arvossaan.

Kyzyl on arkkitehtuuriltaan ruma. Neuvostoaika paistaa täysillä.

Hotellihuoneessa sentään on televisio, jossa on kaksi kanavaa. Toisesta tulee joka ilta hongkonglaisia Jackie Chan -elokuvia.



Toisaalta vaikea uskoa, etta ollaan Venäjällä.

Jenisein rannalla on patsas, joka kertoo olevansa Aasian maantieteellinen keskipiste. Vähän kuin Aasian Liettua tai Piippola.




Tänään, syyskuun ensimmaisenä, päivä ei ole ihan mikä tahansa.

Aamulla kaduilla tulee vastaan pikkupoikia tummat puvut yllään. Nuoret neidit ovat pukeneet parhaat mekkonsa, ja hiuksia koristavat kauniit kukat.

Kädessään äitien saattamilla lapsilla on kukkapuskat.

On ensimmäinen koulupaiva. Suomessa tältä näyttää keväisin viimeisenä koulupäivänä.






Ak-Dovurak on masentavin kaupunki, missa olen ollut. Aralskin ohella. Toisaalta matka kaupunkiin on vastaavasti komeimmasta päästä.

Kaukaa katsoessa näyttää, että kaupunki sijaitsee kauniin vuoren ympärillä.

Läheltä huomaa, etta vuori on viereisen asbestilouhoksen jätettä. Louhos on maailman suurin avoasbestilouhos.




Vuorten valissa on aavaa aukeaa. Kaupungilla tuulee vinhasti. Hiekka pöllyää, ja kauluksilla pitää suojata niskaa.

Neuvostoaikaisten kerrostalojen edustoilla portaiden alla istuskelee miehiä pähkinöitä pureskellen. Heilla ei ole muuta tekemista.

Asbesti ei bisneksenä taida olla kovin vetävä, ja kaupunkia riivaa paha työttömyys. Se johtaa alkoholismiin ja väkivaltaan, minua varoitetaan.





Ak-Dovurakin lapsia ja kanadalainen Claudine.

Lapset laskevat mäkeä käyttäen litistettyjä puolentoista litran olutpulloja liukureina.

Leikkikentällä Sputnik-tornista liukumäkeä laskevat lapset kuitenkin pelleilevät iloisina kuvaajille kuin missä päin maailmaa tahansa.

Kaupan tädit.

Kaupunkia saa kulkea hetkisen ennen kuin sen ainoa ravintola löytyy. Seljankaa ja kyljysta on ruokalistalla, helmitaulua käyttäen tarjoilija laskee vaihtorahat.

Ak-Dovurakin lähettyvillä on Tshingis Khan -patsas, joka lienee jotenkin merkittävä. Sinne Lada-taksilla.

Kuljettaja puhuu Samsungiinsa. Nokiastakin viela on johonkin - sen kuorista on autoon kyhätty kännykkäteline.

Tshingis Khan hymyilee peltisen katoksen alla. Yllä lentää kurkiauroja.