2.10.2011. Magadan-Habarovsk

Hautausmaa näkyy lentokoneesta hieman ennen kuin kone laskeutuu Habarovskin kentälle. GULAG-kaupungista on päästy pois. Hengissä ja onnellisesti.

Hetken näytti jo hankalalta.

"Technical problems", sanoo virkailijanainen Magadanin lähtöselvityksessä.

Hän soittaa jonnekin, katsoo lippuani, puistaa päätään. Siirtää lippuni ja passini sivuun, osoittaa sormella, etta siirryhän hetkeksi sivummalle.

Kaksi tuntia myöhemmin nojaan edelleen seinään hieman "sivummalla". Kaikki muut matkustajat ovat jo päässeet lämpimämmälle puolelle odottamaan koneen lähtöä. Ulkona paukkuu pakkanen, ja pureva tuuli tuo sitä sisään. Takkini ja lakkini ovat lämpimästi pakattuina rinkassa.

Lopulta, vähän ennen kuin meinaa mennä hermo, saan koneeseennousukorttini ja passini. Rinkkani lähetetään ruumaan. Olen vapaa siirtymään turvatarkastukseen ja koneeseen. Bisnesluokan paikalle, kaiketikin jonkinlaisena lohdutuksena.

Jo kolme päivää aikaisemmin olin pelästyä. Kun tarkistin lippujen saatavuutta travellinkin sivuilta, siellä luki että ei vapaita paikkoja. Eikä Magadanista poistumiseen ole paljon vaihtoehtoja.

Onneksi tänä päivänä sentään on vaihtoehtoja, toisin kuin GULAG-kaudella.

Magadanissa on yksi matkatoimisto, joka löysi minulle lipun. Joka lopulta kelpasi. Thanks Anna. With some problems I was able to get a flight to Khabarrovsk.

Toisaalta eivät Magadanista kaikki tänäänkään lähde pois vaikka pääsisivät. Kaupungin asukasluku on Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pudonnut kolmasosan vähän yli 100 000:een.


Hotellini Magadanissa.

Banja.


Vadim Kozin on eräs, joka päätti jäädä. Ehkä joku teistä tunnistaa Kozinin.

Kozin oli maineikas laulaja sotien aikaan. Hän jopa pääsi esiintymään Churchillin syntymäpäiväjuhliin. Vain Bing Crosby oli yhtä suosittu, sanottiin.

https://www.youtube.com/watch?v=zqGQXFmYzWg

Churchillin tapaaminenko oli liikaa, mutta pian Kozin katosi suurelta yleisöltä. Hänet kuljetettiin Magadaniin, jossa hän joutui GULAG:iin.

Onnekseen Kozin pääsi Magadanin teatteriin laulajaksi. Iltaisin hän esiintyi teatterissa, yöksi hän palasi joukkotelttaan. Vankitoveriensa seuraan.

Magadanin teatteri oli noihin aikoihin erinomainen, sillä useita kulttuurialan huippuja karkotettiin Moskovasta. Stalin varmaankin piti heidän suosiotaan uhkaavana.

Kozin lopulta vapautettiin kymmenen vuoden vankeuden jälkeen. Hän pääsi kiertueille Siperiaan mutta ei Moskovaan asti. Myöskään hänen nimeään ei saanut mainita lehdissä.

Niinpä pitkälle 60-lukua suuri yleisö kuvitteli Kozinin kuolleen jo aikoja sitten. Kun vihdoin selvisi, että mies on elossa, hän alkoi saada runsaasti kirjeitä vanhoilta ihailijoiltaan.

Kozin esiintyi ja sävelsi 90-luvun alkuun asti, jolloin hän kuoli yli 90-vuotiaana. Hän ei enää halunnut muuttaa pois Magadanista, vaikka mikään ei sitä enää estänyt.

Kozinin koti on nykyään museona, jossa voi myös kuunnella hänen laulujaan.

Habarovskissa on erinomainen historian ja biologian museo, jota pidetaan parhaana Venäjän kaukoidässä. Tsaarien ja kommunistien saavutukset kerrotaan, pienten heimojen elintapoja kuvataan, täytettyjä eläimiä on tiikereista karhuihin.

Mutta sanaakaan ei ole GULAG:sta, vaikka täälläkin 50-luvulla vankileireillä asui enemman väkeä kuin muuten kaupungissa yhteensä.

Magadanissa on useita muistomerkkejä. Kolyman alueella historia tunnutaan kerrottavan paljon todellisemmin kuin missään muualla Venäjällä.

Koskettavin on Magadanin ulkopuolella oleva kymmenmetrinen patsas, joka kauempaa näyttää itkevältä mieheltä. Läheltä voi todeta, etta silmien alla valuvat kyynelet ovat vankeja. Toinen silmä on kuiva, mutta silmän eteen vedetty risti muodostuu kaltereista.



Magadan ja Kolyma ovat Venäjän Auschwitz. Tosin venäläisille sitä ei kerrota.

- - -

Habarovsk



Habarovsk on miellyttävin kaupunki, mitä Venäjällä olen tavannut. Hannu Jortikka ei tehnyt huonoa valintaa tänne tullessaan. Varsinkin kun joukkue voittaa.

"Hannu Jortikalle", nostaa isäntäni Jevgeni maljaa. Han esittelee Amur Habarovskin kausikorttiaan.

Couchsurfingin kautta tapasin mukavia ihmisiä.


Harmi, että Jortikka ja Amur ovat vieraskiertueella, kun olen Habarovskissa. En pääse tapaamaan valmentajaa enkä näkemaan, miten Jevgeni, Esa Tikkasen näköinen mies, kokee pelin.

Habarovskin jäähalli.


Areena on komea. Yritän sisään.

"Et voi menna, halli on kiinni".

Mutta vain vilkaisisin ovelta.

"Njet. Siellä valmistellaan konserttia, ei pääse", vahtimestari pysyy tiukkana.

Habarovskiin satoi yöllä ensilumi, joka päivän aikana suli pois. Amurilta puhaltaa hyytävästi.


Amurin rantaa.




Rannan terassit ja hiekkaranta ovat tyhjentyneet. Kesällä täällä lienee täyttä.

Monta lenkkeilijää näkyy sunnuntaiaamuna rannalla, kun siellä hiljaa kävelen. Ensimmäiset hölkkääjät, jotka Venäjällä olen nähnyt.

Lounasaika koittaa. Ehkä tuonne: Doping Bar lukee isosti seinässä. Hotel Intouristia vastapäätä.