14.9.2011

Yö Olkhonin saarella on levoton. Täysikuu on jossakin pilvien takana, liekö siiäa unen estäjä? Tuuli ulisee Nikitan majatalon peltikatoissa. Seinän takaa kuuluu jälleen: Kraah... fiut.

Nikitan majatalossa on monenlaisia rakennuksia.

Eilen taloon tuli 24 kiinalaista. Ja totta kai ne täälläkin sylkevät. Ainakin omissa huoneissaan ja roiskeista päätellen myos vessassa.

Entä eteistilassa jossa on pesuallas. Ja altaan vieressä ämpäri, josta sangolla ammennetaan vettä pesusoikon yllä olevaan säiliöön. Ja sieltä valuvalla vedellä pestään hampaat ja naama. Ei kai nuo kiinalaiset luule tuota sylkykupiksi? Vanhoja miehiä. Mitä ne länsimaalaisten tavoista tietävät?

Teksti pesualtaan vieressä yllättää: käytä vettä säästäen, silla se on kallista.

Olemme nimittäin Okhonilla, Baikalin saarella. Ja Baikalissa on lähes viidesosa kaikesta maailman makeasta vedestä. Kaikki Suomen järvet mahtuisivat Baikaliin sataan kertaan.





Sauna.



Baikal on 636 kilometria pitkä, parhaimmillaan (itse asiassa hyvin lähellä Olkhonin saarta) 1637 metria syvä.

Olkhon on järven puolivalissä, suurin saari. Paikka on yksi merkittävimmistä shamanismin keskuksista.




Ennen kaikkea Olkhon on kaunis. Saarella on pituutta 70 kilometria, ja siihen matkaan osuu monenmoista jyrkännetta ja kumparetta.

Samoja jyrkänteitä ja vuoria saarella ollessa voi ihailla mantereen puolella. Kuten tuota kalliomuodostelmaa, joka avautuu ihan Karl Marxin kasvoina. Silmät, parta, pään tuttu asento sellaisena kuin olemme miehen oppineet tuntemaan.

Tai tuo jyrkanne.

"Näetko naisen makaavan, levittävän jalkojaan? Nuo kaksi pientä kalliokukkulaa ovat polvet, niistä alaspäin lähtevät jalat", burjaattiopas kertoo silmät innosta sirrillään.

Totta vie. Ja sopivasti pieni puskakin juuri paikallaan... Tämän djevuskan sääret ovat venäläisen pitkät, 200-metriset. Jyrkänne kohti merta, kuten paikalliset Baikalia kutsuvat, on huikean kaunis ja vähän pelottavakin.

Djevuska.

Olkhonin keskus on saaren puolessavälissä oleva Kuzhirin kyla. Siellä puolestaan Nikitan guesthouse vetää lähes kaikki turistit puoleensa.

Kuzhirin kylä.




Kirkko.

Kylän kohokohta on pieni supermarket, josta saa jäätelöä. Eikä mitä tahansa jäätelöä vaan jäätelöä jonka hopeisissa papereissa lukee punaisin kirjaimin CCCP.



Nikita on kuusikymppinen, hyväkuntoisen oloinen mies. Entinen Neuvostoliiton pöytätennismestari.

Hän on luonut majatalostaan eräänlaisen Baikalin charterlandian. Majatalon keskus on ruokasali, jossa saa kolme lämmintä ateriaa päivässä, ja ateriat kuuluvat aina majoituksen hintaan. Päärakennuksen ympärillä on kaksikerroksisia puisia rakennuksia toistakymmentä.
Työntekijöitä on varmaan parikymmentä.

Irkutskissa kaikki tapaamani reissaajat olivat joko tulleet Olkhonilta tai sinne menossa. Suurin osa Nikitalle. Kun kävin Irkutskissa 2004, suurin osa kävi lähempänä Listvjankassa, vain harva puhui Olkhonista. Nyt kukaan ei ole maininnutkaan Listvjankaa.

Nikitan majataloon ei kokoonnu pelkästään reppureissaajia.

Tutussa kiinalaisryhmässä on 24 henkilöä, osa on innostuneita valokuvaamisesta.

Kovaäänisen puhinan ja kiljunnan kautta he heti saavuttuaan pystyttävät majatalon pihalle jalustat ja zoomaavat jonnekin. Monella roikkuu kummallakin olkapäällä vielä toiset ja kolmannet kamerat.
Mahtavatkohan he osata käyttää kameroitaan?

Kuusikymppisellä baijerilaispariskunnalla on aikaa reissata, kun lapset on muuttaneet pois kotoa. Amerikkalaisesta neljän elakeläisen ryhmästä huomasi heti ainakin sen, että he ovat amerikkalaisia. Italialaiset kerääntyivät tavernan pianon lähelle ja alkoivat esittää richardclyderman-musiikkia.

Kiintoisa verrata myös reppureissaajia seitsemän vuoden takaisiin. Reissaajat tekevat aina vaan pitempiä matkoja. Kuten Tuvassa tapaamani kolmekymppinen kanadalaisnainen, joka jätti työnsä ja reissaa pitkin Aasiaa ainakin vuoden, ehkä toisenkin.

Monet nimenomaan ovat jättäneet työnsä.

Tai no... kiireinen kiinalaisryhmä on matkassa viikon. Eräs nuori nainen ryhmästä puhuu erinomaista englantia. Hänellä ei ollut mitään hajua, mitä he tekevat seuraavana päivänä. Ryhmän johtaja aikanaan kertoo.

Tai kaliningradilanen pariskunta. He olivat saapuneet Baikalille neljäksi paivaksi.

Kuuden aikavyöhykkeen päähän.

Idässä ei taideta downshiftata.