maanantai 6. lokakuuta 2025

Hyvä Lenin, paha Lenin

Kirgisiassa neuvostodiktatuurin perustaja V. I. Lenin on hiukan sivuraiteella, niin kuin kuuluukin, mutta ei häntä esittäviä patsaita sentään kokonaan ole nostettu varastoihin pölyttymään.

Bishkekissä Lenin seisoo entisen nimikkomuseonsa takapihalla. Karakolissa paraatikadulla neuvostojohtajan paikan on napannut paikallinen kirgiisisankari, ja Lenin on ottanut paikkansa puistikon reunalta kävelykadun kupeesta. Oshissa kymmenkaistaisen kadun varrella on oranssin katujyrän vieressä betoninen, tyhjä jalusta. Lenin odottaa seuraajaansa.

Mutta kun Tulparkul-järven rannalta kapuaa kolme tuntia, voi huoahtaa ihastuksesta. Tästä Leninistä ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Taustalla 7100-metrinen Peak Lenin. Etualan tyyppi 4220 metrin korkeudella.

Kipuamista kohti Peak Leniniä.

Taustan lumisen vuoren rinteiltä erottuu kiemurteleva polku kohti solaa.

Peak Lenin kuvattuna aamuvarhain Tulparkul-järveltä.

Leninin menetetty paikka Oshissa.


Peak Lenin on varmasti yksi kauneimpia paikkoja, jossa olen käynyt. 4150 metrin korkeudessa on Puteshestvennikovin sola. Kun siitä kapuaa vielä 70 metriä korkeammalle, edessä avautuvat valkoisena johtava vuorijono ja sen edustalle repaleisena laskeutuva jäätikkö.

Tässä kelpaa tovi istua ja katsella. Antaa maailman olla ympärillä juuri tällaisena.

Vuorijonon korkein huippu on 7100-metrinen Peak Lenin, joka on koko entisen Neuvostoliiton alueen korkein vuori. Se on myös yksi helpoimpia seitsentonnisia vuoria kiivetä huipulle, mutta syys-lokakuun vaihde on jo liian myöhäinen ajankohta. Ikään kuin moista nyt muutenkaan olisin haaveillut.

Kävelymatkan varrelle asetetut muistotaulut kertovat, että vaaratonta Peak Leninillekään kapuaminen ei ole.

Tulparkul ja Peak Lenin ovat lähtöpisteenä kiehtovalle, yhdeksän päivää kestävälle Pamir Highway -kierrokselle. Peak Lenin sijaitsee Kirgisian ja Tazhikistanin rajalla.

Heille kävi huonosti.

Jurttakylää, taustalla Peak Lenin.

Jurttakylä illan hämärässä.


Tulparkulissa asustamme kaksi yötä jurtassa. Yöt ovat jo viileitä, ja jurttakausi on päättymässä.

Jurtat ovat paimentolaisten väliaikaisasuntoja, jotka puretaan talvikuukausiksi. Jurtassa on kamiina, jonka henkilökunta lämmittää alkuillasta kuumaksi. Niin kuumaksi, että selkä alkaa valua hikeä, kun yritän saada unta. Puolenyön jälkeen havahdun ja lisään vaatteita ja täkkejä, joita sentään on tarjolla.

Aamuisella jurttakentällä ruohontupot ovat kuurasta valkoisina ja lätäköt ovat keränneet rapean jääkuoren. Yöllä on käyty selvästikin pakkasen puolella. Päivällä kiipustaessa oli vielä mukava sortsikeli.

Kirgisian ja Tazhikistanin rajalla
4282 metrissä.

Pamirin ylänköä.


Karakolin kylä.



Pamir-kierros jatkuu Tazhikistanin puolelle. Seuraavat kaksi päivää suorat tiet halkovat puuttomia ylänköjä. Harvat vastaantulevat autot ovat lähinnä kiinalaisia rekkoja, jotka ajavat täysinä Kirgisiaan ja Tazhikistaniin ja palaavat tyhjinä kotimaahansa. Kauppatasapaino on valitettavan heikko entisten pienten neuvostomaitten kannalta.

Vastaan tulee myös jokunen henkilöauto, joitten kuljettajat meidän automme kuski Jora yleensä tunnistaa kollegakseen. Näillä seuduin länsimaiset reppureissaajat lienevät iso tulonlähde monille.

Vuoden 2022 alusta lähtien EU-maitten kansalaiset ovat päässeet Tazhikistaniin ilman viisumia. Pamirin ylängön harvoissa, pienissä kaupungeissa ei ensi näkemältä ole mitään houkuttelevaa saati luksusta, mutta majapaikat ovat varsin viihtyisiä ja toimivia. Koko Pamirin kierroksella ei ole tarvinnut ensimmäistäkään kertaa käydä kyykkyvessassa.

Majoitukset ovat kotimajoituksia, mutta pamirlaisista kodeista saa ihan liian tasokkaan kuvan, jos sitä hahmottaa majoitusten kautta. Majoitumme kaupungeissa/kylissä nimeltä Murghab, Langar, Ishkashim, Horog, Jizeu ja Kalaikhum. Jizeuta lukuun ottamatta kaikki majapaikat ovat paikallisittain jonkinlaista luksusta maittavinen illallisine ja aamupaloineen.

Miellyttävä majapaikka Horogissa.

7000 asukkaan Murghab on Ylänkö-Pamirin suurin kaupunki.


Jizeu on toisenlainen, aito vuoristokylä Länsi-Pamirin kaunissa laaksossa. Jora jättää meidät kyydistä riippusillan kohdalla. Tämän pitemmälle ei autolla pääse.

Puolet Tazhikistania käsittävää Pamiria halkoo itä-länsi-suunnassa kolme laaksoa, jotka länttä kohti tultaessa muuttuvat dramaattiseksi maisemaksi. Muita reittejä kuin laaksoja ei itä-länsi-suunnassa pääse kulkemaan. Vuoret välissä ovat massiivisia ja korkeita.

Hulbukin museossa on Tazhikistanin hankalakulkuisuutta
oivasti kuvaava topograafinen "kartta".


Matkalla Jizeussa.

Järvi kylässä jossa majoituimme.

Shapinkul-järven rannalla.

Barukhtinin kylässä asuu kaksi perhettä. Kävelymatkaa lähimmälle tielle on 3,5 tuntia.

Chadinissa majapaikan tarjoama tervetuliaisannos.

Täällä nukuimme.


Jizeu sijaitsee Bartangin laaksossa. Riippusillan ylitettyämme alamme kavuta laaksosta johtavaa jokivartta. Kahden ja puolen tunnin patikoinnin jälkeen tulemme kylään nimeltä Chadin, jossa on tarjolla kotimajoitusta isoissa yhteistiloissa.

Chadin sijaitsee kauniin vuoristojärven rannalla. Kun jatkaa patikointia eteenpäin, pääsee tunnin sisään kahteen muuhunkin kylään. Jälkimmäisestä kylästä on vielä tunnin patikointi Shapinkul-järven rantaan. Shapinkulin takana nousevat rosoreunaiset, lumihuippuiset vuoret, joille myöhäisiltapäivän aurinko luo viimeisiä säteitään. Järven pinta peilaa vuorimaiseman, jota totisesti kelpaa tunnelmoida.

Meille osui erinomainen kuljettaja, Jora.

Panj-joen takana Afganistan.


Vehreä kylä Wakhanin laaksossa.

Wakhanin laaksoa.


Eteläisin Pamirin laaksoista on Wakhanin käytävä, jota kuljemme useita päiviä. Laakson toisessa reunassa, Wakhan-joen ja alajuoksultaan Panj-joen tuolla puolen nousevat Afganistanin puolella massiiviset Hindukush-vuoret.

Autosta kelpaa ihastella vuorimaisemia ja toisaalta vertailla laakson reunoja. Tazhikistanin puolella on lukuisia vireitä kyliä, kun taas Afganistanin puoli on hiljaista. Ihmisiä ei juuri näy, ja tiet ovat aina huonokuntoisia.

Tazhikistanin puolella vois pysähdellä katsomassa linnoituksia, uskonnollisia muistomerkkejä museoita tai voi vaikkapa käydä kuumissa kylvyissä. Alueen historia juontaa Marco Poloon ja Silkkitien kauppareittien aikoihin. Kun karavaani jatkoi matkaa, linnoituksesta saatettiin savumerkein viestittää tieto eteenpäin. Vastauksena saatiin tieto, onko turvallista matkaa edessä.

Kuluneet yhdeksän päivää olivat mainio kokemus. Lämmin suositus, jos jotakuta alkaa kiinnostaa reissata tänne.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti