Samarkand vs Buhara

Muutamatuhatpäinen yleisöjoukko on hurmiossaan, kun Firdavs Abdurahmonov murtautuu keskeltä rangaistusalueelle ja lataa pallon oikean tolpan kautta verkon perukoille. Dinamo Samarkand nousee tasoihin vierailevan FK Buharan johdettua peliä tauolla 1-0.

Soihdut paloivat Uzbekistanin pääsarjaottelussa.

Keskì-Aasian kaksi merkittävintä kaupunkia ovat kautta historian olleet kilpasilla. Samarkandilla oli vahvasti ote hallussa katastrofaalisten Tshingis-kaanin vuosien jälkeen sotaisan ja voimakeinoja kaihtamatta käyttäneen Timur Lenkin johdolla.

Amir Timur, jolla nimellä hänet tunnetaan esimerkiksi omassa mausoleumissaan, eli vuosina 1336-1405. Hän loi valtavan imperiumin, joka ulottui Persiasta Intiaan ja Kiinaan ja lännessä Mustanmeren yli.

Timur oli tiettävästi taitava sotataktikko, mutta mainettaan hän loi etenkin häikäilemättömyydellään ja julmuudellaan. Tapa lienee ollut yhä muistissa Tshingis-kaanin esimerkin myötä. Ja valitettavasti samaa taktiikkaa käytetään ihan liikaa nykysodissakin.

Gur-e-Amir-mausoleumi...

...jossa on Timur Lenkin hautakivi (tumma kivi keskellä).

Timur Lenk kruunupäisenä kuin mikäkin trump.

Timur syntyi nykyisen Shahrisabzin kaupungin alueella, vajaat sata kilometriä etelään Samarkandista. Käydäänpä katsomassa, millaisesta kaupungista on kyse.

Timurin aikaan kaupungin nimi oli Kesh, ja hedelmällisen maaperän ympärillä sijainnut kaupunki oli tärkeä maatalous- ja kauppakeskus.

Timur halusi tehdä kaupungista vähintään yhtä merkittävän kuin Samarkand oli. Hän rakennutti muurien ympäröimään kaupunkiin Ak-Saray-nimisen palatsin, ja käytti urakkaan kaikkiaan 25 vuotta. Palatsin porttikaari on mahtava, 38 metriä korkea.

Alueelle hän rakennutti toisenkin palatsin, Dorus Siyadatin, jonka pihamaalle hän rakennutti oman hautapaikkansa. Lopulta Timur kuitenkin haudattiin Samarkandiin.

Palatsit ovat edelleen olemassa, vaikkakin Ak-Saraysta on jäljellä kaksi tornia eikä paljon muuta. Palatsin edustalle rakennettiin 2010-luvulla Timurin patsas. Tässä maassa tykätään johtajien patsaista!

Samoihin aikoihin aluetta siivottiin eli lähes kaikki muut rakennukset tuhottiin. Nyt palatsit, moskeijat, patsaat ja mausoleumit näkyvät kaukaa ja komeasti, sillä niiden välissä on nurmikkoa ja matalaa puustoa.

Ak-Saray ei ole liian hienosti entisöity.

Timurin uudehko patsas palatsinsa kupeessa.

Dorus Siyadatissa oli perjntairukous, joten eipä kuvia tämän lähempää.

Maisemat matkalla Samarkandista Shahrisabziin olivat upeita.

Samarkand oli olemassa jo vuonna 800 ennen kristusta, ja sitä piti valtansa alla myös Aleksanteri Suuri viitisensataa vuotta myöhemmin.

Vuosisatojen mittaan Samarkandista tuli tärkeä risteyskaupunki Aasian ja Euroopan välisille kauppareiteille, niin sanotulle Silkkitielle.

Kaikkein hienoin rakennus siellä on Registan, joka koostuu kolmesta medressasta. Medressa on eräänlainen oppilaitos, jossa on opetettu islamia mutta myös yleissivistystä. Medressat ovat sisäpihallisia rakennuksia, joiden yhteydessä on yleensä moskeija ja mausoleumi.

Samarkandin Registan on kaunis, ja erityisen kaunis se on iltavalaistuksessa. Joka ilta yhdeksältä sen seiniin heijastetaan valoilla eräänlainen maailmanhistoria vartissa. Esitys on vaikuttava.

Registan hämärässä. Tämäkin on pitkälti uudelleen rakennettua maanjäristyksen tuhottua valtaosan palatseista.

Jokailtainen valoshow kerää paljon turisteja.

Tyttö kuvaussessiossa (ei minua varten).

Etualalla Hazrat-Hizr, taustalla massiivinen Bibi-Knanym-moskeija.

Shah-i-Zinda oli kiinnostava rypäs mausoleumeja.

Ottelua on pelattu 60 minuuttia, kun Dinamo saa vapaapotkun vähän rankkarialueen ulkopuolelta. Samarkandin yleisöjoukko räjähtää kovaan huutoon, kun serbivahvistus Marko Stanojevic sijoittaa kierteisen vedon muurin yli vasempaan ylänurkkaan.

Edessäni paikallinen kannattaja  kääntyy tuulettamaan ja näyttämään keskisormea kohti pientä buharalaisten kannattajajoukkoa. Eikä tämän miehen uho vastustajan faneja kohtaan hiljene pelin jatkuessakaan.

Buhara sai oman etsikkoaikansa 1500-luvulla, jolloin Uzbek Shaybanidis siirsi pääkaupungin Buharaan. 1700-luville tultaessa Samarkand oli tippunut divaritasolle. Buharan valtakunta oli huipussaan, ja emiirit tietoisesti yrittivät heikentää Samarkandia.

Samarkand pääsi uuteen nousuun Venäjän vallan ja Trans-Kaspian rautatien myötä vasta 1860-luvulta lähtien.

Mutta millaista Buharassa on nykyään?

Jos näitä kahta kaupunkia vertaa, Samarkandissa on komeammat yksittäiset rakennukset, mutta Buharan vanha keskusta on viihtyisämpi vanhakaupunki. Yhtä lailla kummassakin on merkittäviä historiallisia rakennuksia, ja kauneutta olisi jakaa muuallekin.

Kumpikin on vähän turhan fiini kaupunki. Katukiveykset ovat kyllin tasaisia, jotta sähkökärryt voivat kuljettaa lukuisia länsimaisia turistiryhmiä paikasta toiseen. Mutta kyllä näissä kaupungeissa viihtyy.

Ismail Samani vuodelta noin 900 on Buharan vanhin muslimirakennus.

Kalon-moskeija.

Kalon-minareetti.

Lyabi-Hauz Buharan keskustassa.

Etualalla emiirin linnoitus Ark, taustalla Kalon-moskeija.

Oma löytöni oli Buharassa turistikeskustasta noin kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Char Bakr. Sinne asti eivät yllä turistiryhmien kiertoajelut, ja siellä kuljeskellessa tulee olo, että on jokseenkin autenttisissa oloissa. Myöskään palatsin rakennelmat eivät ole viimeisen päälle restauroituja, vaan vanhan annetaan näkyä aidommin.

Char Bakr

Tärkeitten ihmisten hautoja.

Moskeijan takana tavisten hautoja.

Ennen loppuvihellystä Dinamo Samarkand iskee vielä kahdesti. Miehinen yleisöjoukko, naisia ei katsomossa montaa ole, pääsee jatkamaan lauantain viettoa hyvillä mielin.

Samarkand peittoaa Buharan 4-1.

Juna tulossa Samarkandiin.

Samarkandin asema.

Asema sisältä.

Samarkandin majapaikkani.

Buharan kujanäkymää ydinkeskustan ulkopuolelta.

Maailmanpyörässä.